Harri
Ilman natseja

Helsingissä järjestettiin 6.12.2018 rasismia ja fasismia vastustava Ilman natseja -mielenilmaus. Mielenilmauksella vastustettiin äärioikeiston nousua, rasismia ja fasismia. se oli myös vastamielenosoitus samana päivänä oleville uusnatsien, fasistien ja äärioikeistolaisten marsseille. Ilman natseja -tapahtuman kutsun mukaisesti ”järjestäjät kutsuivat kaikki mukaan rakentamaan maailmaa, jossa ei ole tilaa fasismille”. Tapahtumaan osallistui jopa 2000 ihmistä. Vapaa Liikkuvuus -verkosto ei ollut järjestämässä tapahtumaa, mutta oli mukana kymmenien muiden verkostojen ja järjestöjen lailla tukemassa mielenilmausta. Järjestäjien pyynnöstä Vapaa Liikkuvuus käytti tilaisuudessa puheenvuoron:

Vapaa Liikkuvuus -verkoston puhe 6.12.2018 Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa:

Terve, olen Harri Vapaa Liikkuvuus -verkostosta.

Viime viikolla tuli julkisuuteen fakta, että Suomi on Euroopan rasistisin maa. Tämä uutinen ei ollut yllätys, mutta erittäin kyseenalainen saavutus.

Yhteiskuntaa ei punnita sen mukaan, mitä hallitusvastuussa olevat poliitikot puhuvat juhlapuheissaan, vaan sen mukaan miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia.

Vielä vuosi sitten viranomaiset yrittivät työntää itkeviä pakkopalautettavia lentokoneisiin salassa ja yön pimeydessä. Ajat ovat muuttuneet, nyt pakkopalautuksia hoidetaan jo kirkkaassa päivänvalossa ja Helsingin poliisi twiittaa esim. viime kesäkuussa: “Afganistaniin on palautettu tänään neljä miestä. Palautuslento ja palautettavien luovutus sujui ongelmitta“.

Tällaisella tiedottamisella poliisi pyrkii normalisoimaan julmia operaatioitaan arkipäiväisiksi ja salonkikelpoisiksi ja tehdä osaksi normaalia poliisitoimintaa. Totuus on, että poliisi pakkopalautuksella tuhosi näiden neljän miehen elämän ja tulevaisuuden. Toistan: Näiden neljän miehen elämä, tulevaisuus, haaveet ja turvallisuudentunne tuhottiin.

Tutkija Julian Honkasalo kirjoittaa, että filosofi Hannah Arendt vertaa teoksessaan Totalitarismin synty radikaalisti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden säilöönottoa ihmisten varastointiin keskitysleireissä. Näitä ihmisten varastointitapoja yhdistää se, että niihin teljettyjä ihmismassoja kohdellaan ikään kuin he eivät enää olisi elossa, ikään kuin heidän kohtalonsa ei kiinnostaisi enää ketään, ikään kuin he olisivat jo kuolleet. Olemme taas tulleet yhteiskunnassa vaiheeseen, jossa osa ihmisistä on muka ylimääräisiä ja heistä pitää päästä eroon. Tällainen ajattelutapa on pahuutta selkeimmillään.

Sisäministeriöstä käsin on paperittomia yritetty leimata laittomiksi yrittämällä viedä kansainvälinen paperiton-termi osalta paperittomista. Kukaan ei ole koskaan laiton. Sisäministeriön mukaan paperiton-termin käyttö ei olisi muka suotavaa. Tämä ehdotus upposi ainoastaan sinne minne se oli ehkä tarkoitettukin, äärioikeistolaiseen ja rasistiseen kansanosaan ja kuten ehkä toivottiinkin, rasismi ja ulkomaalaisvihamielisyys paperittomia ja muita siirtolaisia kohtaan lisääntyi.

Hinnan maksoivat taas kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, eivät julmia päätöksiä kirjoituspöydän takana tekevät kovapalkkaiset virkamiehet.

Alkuviikosta tv:ssä ja areenassa esitetty Pia Asikaisen dokumentti “Baher of Finland” esittää selkeästi, miten uusi luku vähemmistöjen sortamisessa on avattu. Nyt vuorossa ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanhakijat. Universaali käsitys rakkaudesta on, että se kuuluu kaikille. Asiat ovat Suomessa nyt kuitenkin toisin, maahanmuuttovirastossa päätetään, kenen rakkaus on toista parempaa ja aidompaa. Tiedän lukuista pareja, jonka aitoa rakkautta ei ole uskottu, joten on helppo kyseenalaistaa maahanmuuttoviraston osaaminen seksuaalivähemmistöjen ja heidän ongelmiensa tunnistamisessa. Jos aitoa rakkautta ei osata tunnistaa, niin on julmaa tehdä päätöksiä epävarmojen selvitysten perusteella ja mahdollisesti pilata jonkun tulevaisuus. Sellainen ei voi perustua hallintolain määrittelemään hyvään hallintoon. Pyynnöistä huolimatta maahanmuuttovirasto ei ole pystynyt selvittämään tarkkaan ja läpinäkyvästi miten toisen ihmisen rakkaus punnitaan.

Viranomaisten rakenteellisesta rasismista on toki kyselty ja kanneltu, mutta ainakin esim. poliisijohto vaikenee kuin muuri. Ilmeisesti aihe on liian kuuma peruna poliisilaitosten sisällä käsiteltäväksi tai sitä ei uskalleta käsitellä. Tai vielä pelottavampaa, rakenteellisen rasismin ongelmaa ei edes tunnisteta.

Ulkomaalaisvihamielisyys ei ole ongelma ainoastaan Suomessa. Euroopan väkivallalla piirretyille rajalinjoille on pystytetty piikkilanka-aidat ja niitä vartioidaan konekiväärein. Tällä hetkellä luvattomasti rajan yrittänyttä ei epäillä ampua, hakata tai vangita. Turvapaikan hakemista vaikeutetaan jatkuvasti ja ihmisten hätä kyseenalaistetaan.

Välimereen on hukkunut tuhansia vainoja pakenevia ja hukkuvia pelastavien järjestöjen työtä vaikeutetaan jatkuvasti. Jos viranomaiset eivät anna pelastaa hukkuvaa uimataidotonta pakolaista, niin kyse ei voi olla muusta kuin inhosta tai välinpitämättömyydestä pakolaisia kohtaan. Tai pahuudesta. Jokainen EU-kansalainen on vastuussa näistä hukkumisista ja meidän on avattava turvallisia reittejä Eurooppaan välittömästi.

Tärkeintä tässä elämässä on kantaa vastuu omista teoistaan. Sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiehet, poliisit, ulkomaalaispoliisit ja hallitusvastuussa olevat poliitikot ovat vastuussa jokaisesta teostaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, etteivät hallitusvastuussa olevat poliitikot ja vastuulliset virkamiehet ymmärrä tekojensa seurauksia.

Viranomaisten ja poliitikkojen tehtävä on rasismin kitkeminen eikä sen lisääminen. Tulevaisuutta ei rakenneta eriarvoistamalla ja ulossulkemalla tiettyjä ihmisryhmiä. Jotta tulevaisuus voisi ylipäätään olla olemassa, niin kaikkien on mahduttava mukaan kaikkialle. Ihan jokaisen. Rasismille, fasismille ja syrjinnälle ei ole tilaa missään ja niitä vastaan on noustava kaikilla rintamilla.

Kiitos.

Harri on Vapaa Liikkuvuus-verkoston jäsen.