Riikka Era, KK
Kasvatusta kaikille lapsille

Lasten tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen tarkoittaa saavutettavuutta, kasvatuksen sisältöjä ja kasvatuksen kautta saatavia etuja¹. On olemassa eräs lapsiryhmä, jonka mahdollisuudet päästä varhaiskasvatukseen vaihtelevat Suomen sisällä asuinkunnan mukaan. He ovat turvapaikanhakijalapset.

Joissain kunnissa turvapaikanhakijalapsille on järjestynyt 20h/vko varhaiskasvatuspalveluita, toisissa kunnissa ei lainkaan. Lasten tasa-arvon kannalta tilanne on kestämätön. Koska turvapaikanhakijalasten pääsy varhaiskasvatuksen piiriin ei ole turvattu, jäävät he paitsi niin sisällöistä kuin kasvatuksen kautta saavutetuista eduista. Kielitaito, kasvun- ja kehityksen pulmien tunnistaminen ja niihin puuttuminen riittävän aikaisin sekä sosiaaliset suhteet ovat kaikki varhaiskasvatuksesta tulevia etuja, joiden merkitys tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on merkittävä.

Varhaiskasvatustoimintaa ohjaa Suomessa Varhaiskasvatuslaki (540/2018). Lain 6:n § 2 momentissa sanotaan: ”Kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta lapselle, joka asuu kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lapsella ei ole Suomessa kotikuntaa tai lapsen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta.” Saman pykälän 3 momentti jatkaa: ”Kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan on huolehdittava varhaiskasvatuksen järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle lapselle kuin kunnan asukkaalle.” Perustuslain (11.6.1999/731) 19:n § 3 momentti kuuluu: ”Julkisen vallan on turvattava — jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.” Perustuslakivaliokunta on linjannut, että varhaiskasvatusta käsitellään perustuslain näkökulmasta sosiaalipalveluna. Perustuslakivaliokunta esittää, että perustuslain nojalla turvapaikanhakijalapsille ei synny subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen, mutta edellytys syntyy jokaisen tapauksen yksittäiseen käsittelyyn ja harkinnanvaraisen varhaiskasvatusoikeuden myöntämiseen tarpeen niin vaatiessa. Näistä lainkohdista huolimatta Helsingin hallinto-oikeus on linjannut (päätös 17/0239/6), etteivät turvapaikanhakijalapset ole oikeutettuja varhaiskasvatukseen ja täten kuntien ei sitä tarvitse heille järjestää.²

Perheet, joiden resurssit ovat kaventuneet esimerkiksi työttömyyden, mielenterveysongelmien tai talousvaikeuksien takia, eivät välttämättä kykene tarjoamaan lapsilleen laaja-alaisesti oppimista tukevaa toimintaa. Varhaiskasvatus tukee näitä lapsia ja heidän perheitään tarjoten lapsille pedagogisesti suunnitellun, turvallisen ja strukturoidun arjen, monipuolista ravintoa sekä pysyviä ihmissuhteita. Varhaiskasvatuksessa on mahdollista havaita lapsen oppimisen ja kehityksen pulmat, jolloin tarvittava tuki saadaan lapselle hyvissä ajoin. Laadukkaan varhaiskasvatuksen hyödyt kulkevat mukana pitkälle elämään, korostuen epäedullisista lähtökohdista ponnistavilla lapsilla³. Yhteisön kieli, kulttuuri ja tavat tulevat lapsille tutuiksi yhteisen arjen ja sen käytäntöjen kautta. Asiantuntevat työntekijät osaavat ohjata perheitä muiden tarvittavien palveluiden pariin.

Lasten tasa-arvoisten oikeuksien lisäksi kyseessä on sukupuolten tasa-arvo: Useissa turvapaikanhakijaperheissä äiti huolehtii lapsista mahdollistaen näin isän osallistumisen ohjattuun toimintaan kuten kielikursseille ja myöhemmin työelämään. Nämä äidit jäävät paitsi sekä sosiaalisista suhteista että tiedoista ja taidoista, joita toimintojen kautta voi saavuttaa. Vastaanottokeskuksissa asuu myös yksinhuoltajia lapsineen. Heille lasten osallistuminen säännöllisesti varhaiskasvatukseen mahdollistaisi omien traumojen käsittelyn sekä sosiaalisten suhteiden luomisen ympäröivään yhteisöön.

Mielenterveysongelmat, uupumus, tietämättömyys tulevasta ja toivottomuus varjostavat elämää vastaanottokeskuksissa. Mielekkään tekemisen puutteessa lasten välille syntyy kiistoja. Lasten väliset kinat aiheuttavat kinaa vanhempien välille. Vapaaehtoisten pitämät lasten leikkituokiot ja opiskelijoiden järjestämät teemapäivät ovat mukavaa vaihtelua mutta riittämättömiä lasten ja aikuisten hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointiin tarvitaan pysyvyyttä, säännöllisyyttä ja struktuureja – päivittäistä varhaiskasvatusta.

Tilanteessa, jossa turvapaikanhakijaperheet asuvat vastaanottokeskuksissa vuosia odottaen päätöksiä turvapaikkahakemuksiinsa, on lasten oikeuksien vastaista kieltää turvapaikanhakijalasten oikeus varhaiskasvatukseen. Lapsia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan vanhempiensa kansalaisuuden perusteella⁴, vaan samat oikeudet on taattava kaikille lapsille. Suomen ratifioima YK:n lapsen oikeuksien sopimus on sitovampi kuin valtion oma lainsäädäntö.

Hallitusohjelmassa luvataan selvittää turvapaikanhakijalasten tilanne varhaiskasvatuksessa. Toivottavasti selvityksen lisäksi ryhdytään myös toimenpiteisiin.

Olen hyödyntänyt tekstin työstämisessä Juha Suorannan pamflettia Vastaanottokeskus⁵ sekä saamiani vastauksia vastaanottokeskuksiin lähettämääni kyselyyn koskien lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.

Riikka Era on sukupuolentutkimukseen maisteriopintoja tekevä varhaiskasvatustieteen kandidaatti. Hän on kiinnostunut tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta sekä transnationalismista ja golbalisaatiosta.


[1] Subrahmanian, Ramya, 2005. Gender equality in education: Definitions and measurements. International Journal of Educational Development 25, 395-407.

[2] Opetus- ja kulttuuriministeriö. Laittomasti maassa oleskelevien sivistyspalvelut kunnissa. https://minedu.fi/laittomasti-maassa-oleskelevien-sivistyspalvelut

[3] Knudsen, E. I., J. J. Heckman, J. Cameron, and J. P. Shonkoff. 2006. “Economic, Neurobiological, and Behavioural Perspectives on Building America’s Future Workforce.” Proceedings of the National Academy of Sciences 103 (27): 10155–62.

[4] Lapsen oikeuksien sopimus, 2 artikla. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/

[5] Suoranta, Juha. 2011. Vastaanottokeskus. Helsinki: Into Kustannus Oy.