N.N.
Päättymätön matka
1)
Herään ilmastointilaitteen huminaan,
sulkeutuvien ovien kolahduksiin,
pehmeisiin askeliin käytävillä.
2)
muistan heränneeni vuohien määintään
ikkunani takana, lehmien ammuntaan
kamelien ääniin.
Kaukaisuudessa on matalia puita,
sitkeitä pensaita ja pieniä oksista rakennettuja majoja.
Lapsia leikkii pensaikossa.
Katson valkoisen kilin hyppelevän
aivan ikkunani takana, pyöreän eläinaitauksen luona.
En näe isäni kauppaa.
Hän sen sisällä, puun ja hiekan kaupassa.
Myy riisiä, maissia, sokeria, jauhoja.
On kuumaa ja kirkasta ja tasaista.
Teen nukkeja puun palasista ja kankaan riekaleista.
3) Schiphol
Säilöönottoyksikön ikkunan läpi
ei näe kauas.
Uniformupukuiset vartijat kävelevät käytävillä,
ovat ehkä menossa kotiin.
Huoneessa on metalliset kerrossängyt.
Nukun yläpunkassa.
Vinda nukkuu alhaalla.
Hän on Kongosta.
En tiedä hänen tarinaansa.
Meillä on vain pari yhteistä englannin sanaa:
How are you?
Fine.
Seinät ovat valkoiset.
Ovi on sininen.
Aamulla, iltapäivällä ja illalla
pääsen ulos sellistäni
käytävälle ja keittiöön,
syömään ja puhumaan.
Pienellä parvekkeella
voi hengittää raikasta ilmaa.
Stressi aiheuttaa minulle päänsärkyä.
En ole tottunut olemaan vanki.
Neljätoista meistä kieltäytyy palaamasta selliin
koska vielä ei ole sen aika.
Rangaistuksena vartija laittaa meidät eristykseen kolmeksi päiväksi.
Olen tullut pitkän matkan kotoani
Bulahajjista.
Eikä tämä matka ole vielä edes ohi.
N.N.
