Kannanotto sisäministeriön lakiesityksestä: Paperittomuus tai paluu kriisialueelle
12.2.2014
Sisäministeriö on lähettänyt 16.12.2013 luonnoksen hallituksen esitykseksi vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamiseksi (SM060:00/2012). Esitys sisältää vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamisen lisäksi merkittäviä heikennyksiä ulkomaalaiseen oikeusasemaan. Siinä ehdotetaan, että kielteisen päätöksen saaneilta turvapaikanhakijoilta, joita Suomi ei kykene palauttamaan, viedään mahdollisuus tilapäiseen oleskelulupaan ja oleskelunsa virallistamiseen. Ehdotuksen toteutuminen lisäisi todennäköisesti merkittävästi paperittomien siirtolaisten määrää Suomessa.
Ministeriön esityksen pääkohdat
Lakiesitys käsittelee vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamista, mutta se sisältää myös kaksi muutosta ulkomaalaislakiin ja yhden vastaanottolakiin, jotka toteutuessaan vaikeuttaisivat merkittävästi erityisesti kriisimaista paenneiden turvapaikanhakijoiden tilannetta.
Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vapaaehtoisen paluun mahdollisuus otetaan
huomioon harkittaessa tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä maasta poistumisen estymisen vuoksi (ulkomaalaislaki 51 §). Tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu on mahdollinen eikä palautettava henkilö suostu palaamaan vapaaehtoisesti tai vaikeuttaa paluun järjestelyjä.
Päätös tarkoittaisi sitä, että noin 170 tilapäisen luvan saanutta ulkomaalaista menettäisi lain voimaantultua oleskeluoikeutensa. Suurin osa heistä on kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Monet ovat olleet Suomessa vuosia, mutta saivat tilapäiset luvat vasta korkeimman hallinto-oikeuden huhtikuussa 2013 tekemän päätöksen jälkeen. Sitä ennen Maahanmuuttovirasto oli jättänyt ihmiset ilman oleskelulupaa, vaikka poliisi ei heitä voinut myöskään käännyttää. Poliisin arvion mukaan noin 300–400 henkilöä saattaisi olla nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutettuja tilapäiseen lupaan.
Lisäksi sisäministeriö ehdottaa, että tilapäisen luvan saaneen oikeusturvaa heikennetään.
Maasta karkottaminen voitaisiin panna täytäntöön odottamatta valituksen käsittelyä, jos
ulkomaalainen on saanut tilapäisen luvan maasta poistumisen estymisen vuoksi ja
este maasta poistumiselle poistuu.
Lisäksi vastaanottolakia muutettaisiin niin, että vastaanottopalvelut voitaisiin lopettaa ulkomaalaiselta, joka voisi palata kotimaahansa vapaaehtoisesti. Vastaanottopalvelut sisältävät vastaanottorahan, majoituksen ja terveydenhuollon.
Ministeriön ehdotuksen ongelmat
Vapaa liikkuvuus -verkosto pitää ehdotusta erittäin ongelmallisena ulkomaalaisten perusoikeuksien suhteen. Se perustuu myös epärealistisille oletuksille ja on epätodennäköistä, että lakimuutoksella saavutettaisiin ehdotuksen asettamat tavoitteet.
1) Ehdotus loukkaisi ulkomaalaisen perusoikeuksia
Sisäministeriön ehdotus tekisi käytännössä rangaistavaa kieltäytyä vapaaehtoisesta paluusta. Sellaista henkilöä, jota viranomaiset eivät kykene palauttamaan ja joka ei itse halua palata, rangaistaisiin viemällä häneltä perusoikeudet kuten oikeus toimeentuloon, asumiseen, terveydenhuoltoon. Siten laki tekisi hyväksyttäväksi ulkomaalaispolitiikan välineeksi kaikkien oikeuksien viemisen henkilöltä.
Esityksen mukaan ”ulkomaalaisen olisi harkittava vakavasti avustetun vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta, jos vaihtoehtona on omaehtoinen selviytyminen ilman oleskeluoikeutta”. Tämä tarkoittaa, että sisäministeriössä hyväksytään nykyään monissa Etelä-Euroopan maissa käytännössä oleva taktiikka, jossa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat jätetään oman onnensa nojaan. Lisäksi ajatellaan, että on kohtuullista ja asiallista käyttää tällaista uhkausta ulkomaalaispolitiikan välineenä.
Lakiluonnoksen perusteluissa lainataan valtioneuvoston periaatepäätöstä maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta: ”Selkeillä säännöksillä ja toimivalla paluujärjestelmällä on varmistettava se, että Suomeen ei synny ilman maassaolo‐oikeutta oleskelevien ihmisten joukkoa.” Ehdotuksessa vedotaan siihen, että yleensä EU-maissa paluuta odottavien ulkomaalaisten on vaikea virallistaa asemaansa. Osaltaan juuri tästä syystä EU:ssa on miljoonia paperittomia. Suomen ulkomaalaispolitiikka on perinteisesti lähtenyt siitä, että joko ulkomaalaiselle annetaan oleskelulupa tai hän poistuu maasta tietyn ajan kuluessa. On hämmästyttävää, että sisäministeriössä halutaan luopua tästä periaatteesta.
Lisäksi sisäasiainministeriö ehdottaa, että tilapäisen luvan saaneen oikeusturvaa heikennetään. Esitys heikentäisi karkotuksen suojaa tilapäisen luvan saaneilta. Siten henkilöt, jotka ovat asuneet, opiskelleet ja työskennelleet Suomessa vuosia, voitaisiin poistaa maasta, vaikka valituksen käsittely olisi kesken. Henkilöiden tilanne, esimerkiksi Suomeen syntyneiden siteiden osalta, on voinut muuttua tilapäisen oleskelun aikana niin merkittävästi, että on kohtuutonta, että maasta poistamisen suojaa heikennetään.
2) Ehdotuksessa ei huomioida vapaaehtoisen paluun estäviä syitä
Ehdotus on epärealistinen: sisäministeriö aliarvioi voimakkaasti sitä, kuinka todennäköistä on että ihmiset jäävät Suomeen. Esityksen mukaan viranomaiset ovat todenneet, että henkilöt voivat palata turvallisesti kotimaahansa ja ”sillä ei ole merkitystä, jos ulkomaalainen itse kokee toisin.” On kuitenkin todennäköistä, että merkittävä osa heistä jäisi elämään Suomeen ilman oleskelulupaa, koska paluu olisi heidän kannaltaan kaikkein pahin vaihtoehto.
Monet kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat ovat eläneet vuosia paossa. Kokemukset lähtömaassa, paon aikana tai pitkittyneessä turvapaikkaprosessi saattavat traumatisoida ihmisiä. On mieletöntä asettaa tässä tilanteessa eläville ihmisille vastuu paluustaan paikkaan, josta he ovat kaikin voimin pyrkineet pääsemään turvaan.
Suurin osa palauttamisen estymisen vuoksi luvan saaneista tulee ns. kriisimaista. Näistä maista tulee myös kaikkein eniten pakolaisia. Ei ole yllättävää, että näihin maihin palauttaminen on hankalaa: kuten esityksessä todetaan ”valtio voi myös olla niin sekasortoisessa tilanteessa, ettei asiakirjojen saaminen ole mahdollista.” Suurimmat paperittomien ryhmät muissa EU-maissa ovat nimenomaan de-fakto -pakolaisia eri kriisimaista kuten Irakista, Afganistanista, Somaliasta, Syyriasta, Sudanista jne.
Useat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet kiistävät olevansa kotoisin alueilta, joilta viranomaiset väittävät heidän olevan. Henkilön todellisen asuinpaikan arvioiminen on vaikeaa, ja esimerkiksi siinä käytetyt kielitestit on todettu hyvin epäluotettavaksi. Tästä syystä henkilöt eivät suostu palaamaan näille alueille, joita suomalaiset viranomaiset pitävät turvallisina.
3) Ehdotus lisää paperittomuutta Suomessa
Ehdotuksessa mainitaan, että vastaanottokeskuksista poistetut turvapaikanhakijat voivat joutua kuntien terveys- ja sosiaalipalveluiden asiakkaiksi, mutta todetaan, että ryhmät ovat pieniä. Tälle ei anneta mitään muita perusteluita, kuin että ”yhteiskunnan ulkopuolella eläminen ei yksilön kannalta ole hyvä valinta, kun vaihtoehtona on palaaminen kotimaahan ja avustuksen saaminen.”
Ehdotuksessa ei huomioida erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä kuten traumatisoituneita, sairauksista tai mielenterveysongelmista kärsiviä, lapsiperheitä, vanhuksia jne. Lisäksi ei oteta huomioon, että osa paperittomista siirtyisi todennäköisesti töihin harmaan talouden piiriin. Esityksessä ei myöskään arvioida kiskonnan tapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan uhriksi joutumisen riskiä.
Ehdotuksessa ei myöskään oteta huomioon sitä, että paperittomien pääsy kunnallisten palveluiden piiriin voi olla niin vaikeaa, että heidän henkensä ja terveytensä vaarantuu. Tälläkin hetkellä merkittävä osa paperittomien palveluista tuotetaan kansalaisjärjestöjen voimin riittämättömillä resursseilla.
4) Lakiehdotus on kohtuuton nyt tilapäisen luvan KHO:n päätöksen mukaisesti saaneiden kannalta
Laki ulkomaalaislain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa. Monet nyt tilapäisen luvan saaneista ovat eläneet Suomessa jo vuosia ja opiskelevat nyt kieltä tai ammattiin. Useimmat ovat nuoria ihmisiä. Lakimuutos palauttaisi heidät takaisin oikeudettomaan välitilaan, jossa heillä ei ole mahdollisuutta vakinaistaa asemaansa.
Vapaa liikkuvuus -verkoston ja Refugee Rights -kampanjan vaatimukset
Ehdotus vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamisesta on sinällään kannatettava, mutta siihen ei tulisi lisätä ulkomaalaisten oikeuksien heikennyksiä.
1) Luvattomuuden ja tilapäisten lupien sijaan kansainvälistä suojelua.
Suomessa elää joitakin satoja konflikteja paenneita turvapaikanhakijoita, joille on annettu kielteinen turvapaikkapäätös, mutta joille on myönnetty tilapäinen oleskelulupa, koska heitä ei voida käännyttää. Sisäministeriö haluaisi nyt jättää heidät vaille mitään lupia tai oikeuksia.
Viime kädessä ongelmat palauttamisessa johtuvat näiden maiden sekasortoisesta tilanteesta. Kaikille kriisimaista tuleville turvapaikanhakijoille tulee myöntää vähintään humanitaarista suojelua, eli oleskelulupa sen perusteella, että he eivät voi palata ”pysyvään asuinmaahansa siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta”.
2) Maasta poistumisen estymisen vuoksi myönnettävien lupien (§ 51) tulisi olla aidosti tilapäisiä
Maasta poistumisen estymisen vuoksi myönnettävien lupaa (§ 51) ei tulisi myöntää kuin maksimissaan vuodeksi. Tämän jälkeen henkilön tulisi olla oikeutettu normaaliin lupaan. Lakiin tulisi tehdä kirjaus, että tapauksissa, joissa käännytystä ei voida tehdä johtuen maan epävakaasta oloista, olisi myönnettävä heti normaali oleskelulupa..
