Nälkälakkoilijoiden taustat
25.10.2012
Nälkälakkoilijat ovat antaneet kielteiset turvapaikkapäätöksensä tiedoksi Vapaa liikkuvuus -verkostolle. Maahanmuuttoviraston käännytyspäätökset saavat lainvoiman, jos oikeus hylkää valitukset. He uskovat tulevansa tapetuiksi, mikäli heidät palautettaisiin Afganistaniin.
Kukin heistä on kertonut perusteellisesti maahanmuuttoviranomaisille vainoonsa liittyvät seikat, joita maahanmuuttovirasto sinänsä ei kiistä, vaan pitää heidän kertomaansa uskottavana. Miehet ovat olleet vuosikausia paossa Afganistanista.
Kuhunkin mieheen kohdistuu yksilöllinen poliittinen vaino. Heidän tilanteensa taustalla on Afganistanissa vuosikausia jatkunut sota ja nykyhallinnon toimimattomuus. Maassa, jossa jatkuva konflikti on tuhonnut afgaaniperheiden ja jopa kokonaisten sukupolvien elämän, osapuolten liittolaisuudet vaihtelevat. Eilisen päivän sotaherra saattaa olla huomisen hallinnon virkamies.
Miesten kertoma osoittaa, että tavallisten ihmisten on mahdotonta löytää suojaa sen enempää Talebanin harjoittamalta vainolta kuin valtiollisten toimijoiden harjoittamalta vainolta. Lisäksi Talebanin ja nykyhallinnon suhteet ovat hyvin mutkikkaat. Tästä syystä siviilit joutuvat pakenemaan Afganistanista muualle.
Amnesty Internationalin raportin ”Fleeing war, finding misery: The plight of the internally displaced in Afghanistan” mukaan puoli miljoonaa afganistanilaista on joutunut jättämään kotinsa kiihtyneiden taisteluiden vuoksi. Yksin Kabulissa on arviolta 35 000 maansisäistä pakolaista, jotka asuvat 30 slummialueella kaupungin ympärillä. Amnestyn mukaan slummien asukkaat ovat kertoneet paenneensa taisteluita, jotka ovat levinneet aiemmin rauhallisina pidetyille alueille. Valtaosa siviiliuhreista on seurausta Talebanin ja muiden kapinallisryhmien väkivallasta, mutta monet Amnestyn haastattelemat pakolaiset kertoivat paenneensa kansainvälisen ISAF-operaation ilmahyökkäyksiä ja välttääkseen joutumasta Talebanin ihmiskilviksi hyökkäyksissä (Lähde: http://www.amnesty.fi/medialle/tiedotearkisto/amnestyn-tiedotteet-2012/afganistan-loukkaa-maansisaisten-pakolaisten-oikeuksia).
Yhtä nälkälakkoilijoista on kidutettu ja hänet on pakotettu aseelliseen taisteluun. Lisäksi hänen sukulaisiaan on murhattu julmalla tavalla. Hänen vainoajansa ovat työsuhteessa Afganistanin valtiolla. Näin ollen mies ei voi saada suojelua oman maansa viranomaisilta vainoa vastaan. Hänen sukulaisiaan on jo tapettu, ja nyt Maahanmuuttovirasto on lähettämässä hänet tapettavaksi Afganistaniin. Miehen pääasiallinen vainoaja on yksi vaikutusvaltaisimmista komentajista eräällä Afganistanin alueella. Maahanmuuttovirasto tunnustaa tämän kielteisessä turvapaikkapäätöksessä.
Toinen mies puolestaan on joutunut ongelmiin puuttuessaan nykyhallinnon aiheuttamiin epäkohtiin ja siksi joutunut pakenemaan maasta. Hän uskoo tulevansa tapetuksi, mikäli hänet palautetaan. Vainoajat itse edustavat valtiota, joten on selvää, ettei valtio takaa hänelle suojelua vainoajiaan vastaan. Maahanmuuttovirasto pyrkii mitätöimään miehen kokeman perustellun pelon väittämällä, että kyseessä on yksityishenkilöiden aiheuttama vaino.
Kolmannen, kahden viikon jälkeen nälkälakon lopettaneen, miehen kohdalla on kyse tilanteesta, jossa hän tarvitsisi suojelua yksityishenkilöiltä tulevaa vainoa vastaan. Afganistanin valtio on kyvytön takaamaan sitä. Pakolaisoikeuden mukaan lain tarkoittamana vainoa harjoittavana tahona voidaan pitää myös ei-valtiollista tahoa, jos voidaan osoittaa, että maan viranomaiset eivät kykene tai eivät halua suojella vainoa tai vakavaa haittaa vastaan. Maahanmuuttovirasto sanoo päätöksessään, että miehen tulisi kääntyä maansa viranomaisten puoleen. Samassa päätöksessä todetaan, että miehellä tuskin on mahdollisuutta saada asiassa viranomaissuojelua Afganistanissa. Virasto ei näe, että miehen tulisi saada Suomesta kansainvälistä suojelua.
Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei miesten pelkoa tulla surmatuksi Afganistanissa voida pitää perusteltuna. Se kuitenkin muistuttaa päätöksessään siitä, että ”tappamisella uhkaaminen ja tappaminen sinällään ovat vainoksi katsottavia tekoja” (UlkL 87 a §). Virasto korostaa myös, etteivät hakijat ole turvautuneet missään vaiheessa kotimaansa viranomaisten puoleen. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n pakolaiskäsikirjan mukaan ihmisten tulisi kääntyä ensisijaisesti kotimaan viranomaisten puoleen yksityistaholta kokemaa uhkaa vastaan. Tässä onkin ongelman ydin: virastossa ei ymmärretä, ettei Afganistanissa saa suojelua viranomaisilta, etenkään jos oma vainoaja on viranomainen tai edustaa valtiota.
Maahanmuuttovirasto käsittelee päätöksissä yksittäisten maakuntien turvallisuustilannetta ja väittää miesten voivan palata Afganistaniin. Miesten turvapaikkaperusteet eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti riippuvaisia yksittäisten maakuntien turvallisuustilanteesta. He eivät kykene pakenemaan vainoajiaan maan sisällä, eivätkä he saa suojelua viranomaisilta missään päin Afganistania.
Jos Suomi ei myönnä vainoa paenneille afganistanilaisille miehille suojelua, vaan käännyttää heidät pakolla takaisin, miehet tulevat kotimaassaan tapetuiksi. Heidän käännyttämisensä tarkoittaisi, että Suomi ei kunnioita heidän oikeuttaan kidutuksesta, epäinhimillisestä kohtelusta ja vainosta vapaaseen elämään. Heidät lähetettäisiin kuolemaan seuraavilla viraston lauseilla: ”Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta sinulle voitaisiin antaa turvapaikka. Et ole joutunut vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, eikä vainon syyn tunnusmerkistö kohdallasi täyty.”
Tästä syystä miehet ovat ryhtyneet nälkälakkoon.
Vapaa liikkuvuus -verkosto
