Lausunto: Vapaa liikkuvuus -verkoston lausunto koskien hallituksen esitystä järjestyslain muuttamisesta
21.12.2010
Hallituksen esitys järjestyslain muuttamisesta on Vapaa liikkuvuus –verkoston mukaan Suomen perustuslain sekä Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten vastainen. Se on suunnattu selkeästi tiettyä etnistä vähemmistöä – käytännössä Romaniasta ja Bulgariasta kotoisin olevia romaneja – vastaan, ja rikkoo siten kieltoa syrjiä etnisen alkuperän perusteella. Verkosto vastustaa hallituksen esitystä järjestyslain muuttamisesta ja pitää sitä tarpeettomana sekä haitallisena lakiuudistuksena.
Vapaa liikkuvuus -verkoston lausunto koskien hallituksen esitystä järjestyslain muuttamisesta (SM049:00/2010)
Hallituksen esitys järjestyslain muuttamiseksi koostuu kahdesta vaatimuksesta: lakiin ehdotetaan tehtäväksi ”ne lainsäädännölliset muutokset, jotka mahdollistavat puuttumisen yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan luonteeltaan aggressiiviseen kerjäämiseen” sekä lakiin ehdotetaan lisättäväksi leiriytymisen kielto (leiriytyminen ”olisi taajamassa kiellettyä silloin, kun se olisi yleistä järjestystä huomattavasti häiritsevää, terveyttä vaarantavaa taikka maanomistajalle tai haltijalle vähäistä suurempaa haittaa aiheuttavaa teltassa, ajoneuvossa, perävaunussa, hinattavassa laitteessa, aluksessa tai muussa asumuksessa”).
Hallituksen esitys järjestyslain muuttamisesta on Vapaa liikkuvuus –verkoston mukaan Suomen perustuslain sekä Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten vastainen. Se on suunnattu selkeästi tiettyä etnistä vähemmistöä – käytännössä Romaniasta ja Bulgariasta kotoisin olevia romaneja – vastaan, ja rikkoo siten kieltoa syrjiä etnisen alkuperän perusteella. Lakiesityksen perusteluissa tämä seikka myönnetään eksplisiittisesti. Vaikka esityksen lähtökohtana on ”yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantava luonteeltaan aggressiivinen kerjääminen”, ei jää epäselväksi, ettei lain tarkoituksena ole poistaa kaupungeista niinkään aggressiivista kerjäämistä, vaan itse romanit. Tähän tavoitteeseen pyritään antamalla poliisille valtuudet ahdistella romaneita ja mahdollisesti sakottaa romaneita järjestysrikkomuksesta tarvittaessa sekä pyrkimällä estämään asunnottomien romanien leiriytyminen kaupunkitilassa. Kyseessä on siten vastaava romanivastaisuus kuin kerjäämisen kieltävän lain valmistelutyössä, mutta tässä tapauksessa asia on pyritty pukemaan järjestyslain kaapuun. Sisäministeriöhän lausui vuonna 2008, ettei järjestyslakiin tarvita muutoksia, ja ”mikäli kerjääminen on häiritsevää, poliisilla on mahdollisuus puuttua toimintaan”.
Tarve lainsäädäntömuutoksiin perustellaan seuraavasti: kerjääminen on muuttunut luonteeltaan aggressiivisemmaksi ja aiheuttanut yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöitä. Kyseessä on varsin omaperäinen perustelu lakimuutokselle: esityksessä siis väitetään, että vaikka järjestyslaki mahdollistaa poliisin puuttumisen häiritsevään kerjäämiseen, lakimuutosta tarvitaan, koska häiritsevän kerjäämisen määrä on kasvanut. Esityksessä ei kuitenkaan millään tavalla perustella, kuinka kerjääminen olisi muuttunut luonteeltaan aggressiivisemmaksi ja verrattuna mihin. Kyse onkin siitä, että koska romanisiirtolaisten määrä esimerkiksi Helsingissä on saattanut kasvaa parin vuoden takaisesta määrästä, romanit on syytä demonisoida ja heidän kerjäämisensä on syytä leimata aggressiiviseksi, jotta romanivastaisuus lisääntyy. Muuten olisikin vaikea perustella tarvetta lakimuutokseen, ja siten saada uusi väline romanien oleskelun hankaloittamiseksi. Vapaa liikkuvuus -verkoston mukaan nykyinen lainsäädäntö antaa poliisille mahdollisuuden puuttua häiritsevään kerjäämiseen: järjestyslain 3 §:n mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen on yleisellä paikalla kiellettyä metelöimällä tai muulla vastaavalla tavalla, toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä, ampumalla, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla.
Kuten lakiesityksessä todetaan, yleisellä järjestyksellä tarkoitetaan järjestyslain esitöiden mukaan normaalin tilan säilyttämistä lähinnä yleisillä paikoilla. Turvallisuudella puolestaan tarkoitetaan sellaista tilannetta, että ihmiset voivat pelkäämättä ja toisten estämättä käyttää heille kuuluvia perusoikeuksia, kuten oleskella ja liikkua yleisellä paikoilla. Esityksen mukaan romanisiirtolaiset uhkaavat sekä yleistä järjestystä että turvallisuutta, vaikka voidaan ajatella, että esityshän on konkreettisesti heikentämässä juuri romanien mahdollisuutta oleskella ja liikkua yleisillä paikoilla. On selvää, että viranomaisten sitoutuminen lainsäädännöllisellä tasolla romanien syrjintään hankaloittaa romanien asemaa yhteiskunnassa sekä lisää romaneihin kohdistuvaa rasismia. Ottaen huomioon kuinka laajalti romanien perusoikeuksia loukataan Euroopassa, on kestämätöntä, ettei hallituksen esitys lainkaan kommentoi romanien katastrofaalista perus- ja ihmisoikeustilannetta. Lakiesitystä on syytä pitää poliittisesti tarkoitushakuisena sekä romanivastaisena. Se toimii jälleen kerran esimerkkinä hallinnon suhtautumisesta romanien sosiaalisten oikeuksien parantamiseen. Lienee selvää, ettei yhdelläkään Euroopan unionin jäsenmaalla ole varaa arvostella esimerkiksi Romaniaa romanien oikeuksien polkemisesta, mikäli kaikkien muidenkin maiden ratkaisut romanien hädän edessä noudattavat kielto- ja kriminalisointilinjaa.
Se, että esityksessä ei käytetä juurikaan sanaa ”romani”, ei tarkoita, etteikö laki olisi de facto EU-kansalaisia, jotka ovat romaneja, syrjivä. Esityksessä viitataan kerjäämisen muuttumiseen haitalliseksi sen jälkeen, kun Romania ja Bulgaria liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2007. Juuri tästä syystä oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö suhtautuivat varauksellisesti aiemmin vuonna 2010 sisäministeriön kerjäläistyöryhmän raportissa tehtyyn ehdotukseen kerjäämiskiellosta ja leiriytymisen kiellosta. Vaikka perusteluissa ei viitata nimeltä romaneihin, ei esityksen kohteesta jää minkäänlaista epäselvyyttä. Kaikki perusteluissa esitetyt konkreettiset esimerkit koskevat romanikerjäläisiä. Lisäksi perusteluissa todetaan suoraan, että nykyisten lakien riittämättömyyden häiritsevän kerjäämisen tai leiriytymisen sääntelyssä on osoittanut ennen kaikkea Sosiaalikeskus Sataman pihalla vuodesta 2009 toiminut romanikerjäläisten leiri. Toisin sanoen, koska esimerkiksi Helsingin kaupunki ei ole toistuvista yrityksistään huolimatta pystynyt poistamaan romanikerjäläisiä kaupunkitilasta eikä häätämään Sosiaalikeskus Sataman pihalla sijainnutta leiriä, ei nykyinen lainsäädäntö anna tarpeeksi valtuuksia tietyn etnisen ryhmän oleskelun häiritsemiseen.
Yksityiskohtaiset romanivastaiset perustelut
Ihmiskauppa ja lapsen oikeudet.
Esityksessä käsitellään yleisellä paikalla tapahtuvaa kerjäämistä ja todetaan, että ”kerjäämisen aggressiivisiin muotoihin” on satunnaisesti puututtu järjestyslain 3 §:n 2 kohdan nojalla tehden tarpeettomaksi nykyisen esityksen lain muuttamisesta. Olennaisempaa esityksessä onkin sen perustelujen kautta tehtävä romanien mustamaalaaminen. Esimerkiksi kerjäämisen yhteydessä käsitellään ihmiskauppaa ja siitä annettavaa tuomiota ilman selvitystä siitä, miksi se mainitaan esityksessä ja mikä sen suhde on kerjäämiseen. Viranomaisilta on kuitenkin syytä vaatia julkisissa asiakirjoissa täsmällisyyttä. Nyt ihmiskauppa on ainoastaan haluttu liittää kerjäämiseen, mutta täysin epäselväksi jää, miksi se edes mainitaan kerjäämisen yhteydessä. Erityisen törkeänä Vapaa liikkuvuus –verkosto pitää sitä, että esityksen perusteluissa käytetään ihmiskaupan vastustamista ja lapsen oikeuksia perusteina romanien maassa oleskelun estämiseen. Kummassakaan tapauksessa ei osoiteta, miten ihmisten maahantulon estäminen vähentäisi ihmiskauppaa – josta ei myöskään Krp:n mukaan ole Suomessa oleskelevien romanien kohdalla todisteita – tai parantaisi lasten asemaa. Kaikkein härskeimpänä esityksessä pidämmekin lain vaikutusten arvioinnissa esitettyä kohtaa, jonka mukaan ”ehdotettu leiriytymisen kielto edistäisi välillisesti lapsen oikeuksien toteutumista, koska luvattomissa leireissä on havaittu majoittuvan myös alle 18-vuotiaita lapsia puutteellisissa olosuhteissa”.
Kerjääminen
Sisäministeriö toivoisi, että kerjääminen olisi rikollisuuden muoto. Koska mitkään seikat eivät tästä todista, esityksessä todetaan että ”Euroopan unionin maiden poliisiviranomaisten kokemusten mukaan kerjääminen voi olla monilta osin sekä järjestäytynyttä että järjestelmällistä”. Nimittäin, järjestäytynyt ja järjestelmällinenhän kuulostaa jo melkein rikolliselta, eikö? Esityksessä myös todetaan: ”Euroopan unionin jäsenmaiden tiedonvaihto kerjäämisen yhteydessä tapahtuvasta mahdollisesta rikollisesta toiminnasta on toistaiseksi ollut vähäistä. Tämän vuoksi kokonaiskäsityksen esittäminen asiasta on vielä vaikeaa. Kerjäämiseen liittyvät tausta- ja lieveilmiöt voivat olla osa liikkuvaa järjestäytynyttä rikollisuutta.” Mikäli kerjääminen olisi rikollisuuden muoto kerjäämiseen pakottamisen muodossa, ja siten kyseessä olisi esimerkiksi ihmiskaupan uhri, hallituksen esityksen toimet (aggressiivisen kerjäämisen kielto, leiriytymisen kielto) eivät millään tavalla parantaisi uhrin asemaa, vaan päinvastoin lisäisivät uhrin ahdinkoa ja työntäisivät uhria yhä voimallisemmin hyväksikäyttäjiensä vaikutusvallan piiriin.
Aggressiivisuus
Hallituksen esitys esittää romanisiirtolaiset aggressiivisina kerjääjinä. Perusteena käytetään poliisilaitosten vastaanottamia ilmoituksia ja niiden kasvanutta lukumäärää – tämä kuitenkin esiintyy vain mainintana, sillä mitään tilastoa esityksessä ei ole. Vaikka perusteluissa esitellään jo kerjäämisen kieltämistä yrittäneen lakiesityksen rikosepäilytilastot, jää täysin epäselväksi, kuinka aggressiivisena kerjääminen on koettu esimerkiksi ilmoitusten muodossa ja millä tavoin tämä muutos aggressiiviseksi perustellaan. Lisäksi on kohtuutonta, jos ryöstö nähdään kerjäämiseen liittyväksi oheisilmiöksi: ikään kuin ryöstö olisi kerjäämisen syy tai sidoksissa kerjäämiseen. Tämä myös vähentää ryöstön merkitystä rikoksena, mitä voi pitää valitettavana. Myöskään anastukset eivät ole kerjäämistä, vaan anastamista.
Leiriytyminen
Esitys haluaa kieltää leiriytymisen romanisiirtolaisilta. Esimerkkinä asiasta, joka halutaan estää, on Sosiaalikeskus Sataman leiri. Epäilemättä tämä onkin syy siihen, että laki tullaan viemään käsittelyyn mahdollisimman pian poikkeuksellisen lyhyellä lausuntoajalla. Leiriytymisen kieltoa perustellaan terveys- ympäristö- ja pelastusturvallisuusongelmilla. Leireihin katsotaan liittyvän majoittujien turvallisuutta vaarantavia seikkoja. On selvää, että leiriytymiskielto antaa poliisille valtuudet hajottaa sellaiset leirit, jotka ovat kaupungille epämiellyttäviä ja joista kaupunkilaiset tekevät valituksia. Tosiasiassa kuitenkin romanisiirtolaisten tulee asua jossain oleskellessaan esimerkiksi Helsingissä. Tämä johtaa yhä turvattomampien ja vaarallisempien leirien syntyyn eikä vähennä terveys- ja ympäristöongelmia. On muistettava, että Sosiaalikeskus Sataman leirissä on ollut toimiva jätehuolto, asiamukaiset sähköliitännät, puhdasta juomavettä sekä pääsy wc-tiloihin ja suihkuun.
Taloudelliset vaikutukset
Esityksen mukaan leiriytymisen kielto vähentäisi leiriytymiseen liittyvää ympäristön roskaamista. Kuten jo edellä mainittu, Vapaa liikkuvuus -verkoston mukaan kielto päinvastoin lisää kustannuksia, koska leirejä silti syntyisi kaupunkitilaan. Koska romanien leirit olisivat kiellon myötä erityisen mielenkiinnon kohteena, leirejä tehtäisiin entistä hankalampiin ja suojaisampiin paikkoihin, mikä entisestään saattaisi myös lisätä ympäristön roskaantumista. Leiriytymisen kielto ei ennaltaehkäise leirien syntymistä, se ainoastaan vaikeuttaisi romanien oleskelua kaupungeissa. Leiriytymisen kielto ei siten synnytä myöskään myönteisiä ympäristövaikutuksia, vaikka esityksessä niin väitetäänkin. Esityksen mukaan lakiesityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mutta Vapaa liikkuvuus -verkoston mukaan taloudelliset vaikutukset leirien purkamisesta tulevat olemaan mittavat, koska esityksen mukaan poliisilla olisi oikeus asianomaista kuulematta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi purkaa leiri. Jos kustannuksia ei saataisi perittyä velvolliselta, vastaisi kustannuksista viime kädessä alueen omistaja tai haltija, kuten esimerkiksi Helsingin kaupunki.
Yhteenvetona
Esityksen yleisenä perusteluna on Vapaa liikkuvuus –verkoston mielestä täysin järjetön ja vaille minkäänlaista konkreettista evidenssiä vaille jäävä väite siitä, että kerjääminen uhkaa ”yleistä järjestystä” ja kansalaisten turvallisuutta. Lisäksi esityksiä perustellaan sillä, että ne mahdollistavat tehokkaamman ihmiskaupan torjumisen. Tämä häikäilemätön pyrkimys käyttää ihmiskaupan uhkaa perusteena köyhien EU-kansalaisten maasta poistamiseen on jo useaan otteeseen todettu perusteettomaksi, sillä myöskään Suomen poliisi ei toistaiseksi ole esittänyt todisteita siitä, että kerjäämiseen liittyisi järjestäytynyttä rikollisuutta.
Kaikkein selkeimmin todisteena oikeusvaltion periaatteiden vastaisesta lain säätämisestä vastaamaan suoraan tietyn etnisen ryhmän oleskeluun on leiriytymisen kielto ja sitä koskevat perustelut. Nähdäksemme on selvää, että perusteluissa esitetty kuvaus ”leiriytymisen haitoista” koskee itse asiassa suoraan julkisuudessa paljon käsiteltyä Sataman pihalla sijainnutta leiriä. Sama asia nousee esiin myös arvioitaessa lain taloudellisia vaikutuksia, joihin luetaan muun muassa se, että laki vähentäisi kaupungille tulevia hätämajoituskustannuksia, koska se estäisi leirien syntymisen. Tässä viitataan talvella 2010 Helsingin kaupungin kalasatamassa oleskelleille romaneille järjestämään hätämajoitukseen. Lain tavoitteena on siis vapauttaa kaupungit vastuusta järjestää hätämajoitusta asunnottomille EU-kansalaisille ja huolehtia tosiasiallisesti lasten oikeuksien toteutumisesta. Sen sijaan, että romanikerjäläisten asemaa Helsingissä ja muualla Suomessa pyritään lainsäädännön keinoin heikentämään entisestään, olisi kaupungit velvoitettava huolehtimaan maassa oleskelevien romanisiirtolaisten ja muiden vastaavassa asemassa olevien EU-kansalaisten tarpeiden mukaisesta majoituksesta esimerkiksi nimellistä majoitusmaksua vastaan.
Korostamme, että lakiesitys on ristiriidassa suuren valiokunnan lausunnon (SuVL 10/2010 vp – E 45/2010) kanssa. Suuren valiokunnan loppulausunnon tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on romanipolitiikan edelläkävijä Euroopassa vuoteen 2017 mennessä. Lisäksi valiokunta toteaa seuraavaa: ”Romanien syrjintää ja syrjäytymistä esiintyy kaikissa jäsenmaissa, myös Suomessa, ja vähemmistöryhmä tarvitsee moniin muihin vähemmistöihin verrattuna erityistä suojaa Euroopassa. Euroopan kiertävistä romaneista suurin osa elää vailla kansalais- ja perusoikeuksia.” Suuren valiokunnan mukaan romanien heikko asema on ilmeisesti EU:n pahin etnistä vähemmistöä koskettava ihmisoikeusongelma ja yksi EU:n suurimmista haasteista vähemmistöjen aseman ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Sisäasiainministeriön pyrkimys muuttaa järjestyslakia seuraa ministeriön muita romanisiirtolaisten oikeuksien kehittämistä hankaloittavia hankkeita. Sen jälkeen, kun hallitus lokakuussa 2010 iltakoulussaan tyrmäsi lainsäädäntöhankkeen kerjäämisen kieltämisestä, ministeriö on valmistellut esityksen järjestyslain muuttamisesta. Esitys perustuu samanlaiseen argumentaatioon kuin mitä ministeriö käytti kerjäämisen kieltämistä ajaessaan: maassamme oleskelevat romanisiirtolaiset ovat uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, he harjoittavat aggressiivista kerjäämistä ja ”poliisi on saanut viitteitä siitä, että kerjääminen on ollut ainakin osittain organisoitua”. On valitettavaa, että tietämys romanisiirtolaisten oikeuksista, tarpeista sekä olosuhteista niin heidän kotimaissaan kuin kohdemaissaan kuten Suomessa on täysin puutteellista hallituksen esityksessä. Erityisen valitettavana Vapaa liikkuvuus -verkosto pitää hallituksen avointa sitoutumista romanivastaisen lainsäädännön luomiseen.
Verkosto vastustaa hallituksen esitystä järjestyslain muuttamisesta ja pitää sitä tarpeettomana sekä haitallisena lakiuudistuksena..
