Vaaralliset turistit – Itä-Euroopan romanit Helsingissä
16.9.2008
On aika kerrata kokemuksiamme toiminnastamme Romaniasta Helsinkiin saapuneiden romaneiden kanssa. Monet tapaamistamme romaneista jatkavat yhä oleskeluaan täällä. Suomen ja kaupungin viranomaisten linja heitä kohtaan ei ole muuttunut. Meidän mielestämme romanien asema ei silti ole yhteiskunnallisesti marginaalinen vaan päinvastoin keskeinen kysymys: heidän tilanteeseensa tiivistyy useita nyky-Euroopassa liikkumiseen, asumiseen ja elämiseen liittyviä kamppailuja. On tarpeellisempaa kuin koskaan jatkaa yhteistä kamppailua.
Kokemuksia romaniprojektista
Majoitimme Helsingissä kesä-heinäkuussa 2008 noin kaksikymmentä Romaniasta tullutta romanimuusikkoa yhdessä sosiaalikeskus Rajatilan kanssa. Tarkoituksenamme oli paitsi tarjota romaneille mahdollisuus asumiseen myös nostaa kysymys romanien tilanteesta esille julkisuudessa uudella tavalla.
Kaupungin viranomaisten reaktio oli heti projektin alusta lähtien vihamielinen. Romanien majoittuminen tyhjillään olevaan lisärakennukseen kiellettiin byrokraattisin perustein ja myös leiriytyminen vallatun talon piha-alueella todettiin laittomaksi. Järjestimme yhdessä romanien kanssa mielenosoituksen kaupungin politiikkaa vastaan 10.7. kaupungintalolla.
Kaupungin suhtautuminen ei toki yllättänyt meitä, sillä projektin tavoitteena oli juuri suomalaisten viranomaisten aikaisemman toiminnan kritiikki. Viranomaiset ja valtalehdistö olivat määrittäneet jo edellisenä kesänä Suomessa oleskelevat Itä-Euroopan romanit ongelmaksi, josta on päästävä mitä pikemmiten eroon. Käytännön toimet ovat olleet tämän linjan mukaisia.
Sisäministeriö perusti työryhmän kehittämään keinoja romaniongelmaan puuttumiseksi. Helsingin kaupunki aloitti yhdessä Diakonissalaitoksen kanssa projektin tiedon hankkimiseksi kaupungissa oleskelevista romaneista ja paluuseen kannustamista varten. Romaniperheitä on myös ”avustettu paluussa” painostamalla heitä poistumaan maasta lasten huostaanoton uhalla. Kerjääminen sinänsä ei ole Suomessa laitonta eivätkä viranomaiset voi siihen puuttua, jollei se ole ”häiritsevää”. Monet tuntemistamme romaneista ovat kuitenkin kohdanneet aktiivista häirintää poliisien taholta: romanien leirejä on tyhjennetty ilman perusteita ja osa on ollut pidätettyinä ilman todellisia perusteita.
Pyrimme järjestämään romaneille parhaamme mukaan majoitusta, ruokaa ja lääkkeitä sekä etsimään heille työtä. Kykenimme jatkamaan avustustoimintaa vain kesän ajan. Taloudellisesti tämäkin oli mahdollista vain yksittäisten henkilöiden antamien lahjoitusten varassa. Monet osoittivat haluaan auttaa romaneilla tuomalla vaatteita ja ruokaa Rajasaareen. Vallatussa talossa Romanien tukemiseksi järjestettyyn musiikki-iltaan 16.7. osallistui yli 200 ihmistä.
Majoituksen päätyttyä Rajasaaressa monet romanit ovat joutuneet leiriytymään siltojen alle tai muihin turvattomiin paikkoihin kaupungin alueella, koska heillä ei ole varaa majoittua leirintäalueella. Romaneja on myös uhkailtu väkivallalla heidän leiriydyttyään metsään Vantaalla. Tälläkin hetkellä yksittäiset henkilöt, osa heistä suomalaisia romaneita, majoittavat romaneita omissa kodeissaan tai pyrkivät muuten avustamaan heitä.
Toimme projektimme myötä esille romanien monimuotoisen avuntarpeen, johon kaupunki ei vastannut. Helsingin kaupungin virnaomaisten mukaan romanit ovat turisteja, joilla on EU-kansalaisina oikeus kolmen kuukauden oleskeluun mutta ei mihinkään muuhun, eikä kaupungilla siksi ole velvoitetta tarjota heille majoitusta tai muita palveluita. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin heinäkuussa lupaama sosiaaliviraston apu romaneille ei konkretisoitunut missään vaiheessa.
Romanien vaikean tilanteen vuoksi pyrimme rakentamaan tukiverkostoa ja saamaan sellaisia toimijoita mukaan, joilla on enemmän resursseja käytettävissään. Kaikki merkittävät tahot kieltäytyivät yhteistyöstä ja romanien auttamisesta, mukaan lukien isot kansalaisjärjestöt. Suomen Punainen Risti kieltäytyi auttamasta, koska kyseessä ei ollut ”humanitaarinen katastrofi” vaan ”köyhyysongelma”.
Oikeus liikkua?
Romanian liityttyä Euroopan unionin jäseneksi viime vuoden alusta osa maan romanivähemmistöstä on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja lähtenyt etsimään parempia elinolosuhteita muualta unionin alueelta. Itä-Euroopan romanit pyrkivät hankkimaan elantoaan kerjäämällä, katumuusikoina ja paskaduuneilla Euroopan metropolien laitamilla ja syrjäseuduilla Itä-Euroopassa. Romanien liikkumiseen on vastattu repressiolla ja vainolla kaikkialla Euroopassa – näin myös Suomessa.
EU-kansalaisuus ei tarkoita romanien kohdalla mitään muuta kuin oikeutta liikkua. Liikkumisen mahdollisuus taas pyritään kääntämään kaikin keinoin heitä vastaan. Kerta toisemme jälkeen saimme kuulla, että romaneja voidaan auttaa parhaiten heidän kotimaassaan. Eiväthän Helsinkiin tulleet ole niitä kaikkein köyhimpiä ja kurjimpia, koska heillä kerran on ollut varaa matkustaa tänne, meille kerrottiin. Taustalla on oltava järjestäytynyttä rikollisuutta, kenties jopa ihmiskauppaa…
Projektimme kuluessa kohtasimme joukon erilaisia ihmisiä erilaisine tavoitteineen ja tarpeineen. Yksi haluaa tienata rahaa perheelle tai talon rakentamiseen Romaniassa, toinen asettua pysyvästi Suomeen ja kolmas yksinkertaisesti päästä pois Romaniasta, jossa oma tilanne on käynyt sietämättömäksi. Matkustaminen Suomeen ja rahan ansaitseminen täällä ovat juuri keinoja parantaa olosuhteita lähtömaassa.
Romanit määritellään syrjinnän ja köyhyyden avuttomiksi uhreiksi, kun he jäävät kotimaahansa, mutta yrittäessään parantaa omia elämänmahdollisuuksiaan liikkumalla heistä tulee välittömästi turvallisuusriskejä. Juuri kyky liikkua, oma aktiivisuus ja alistumattomuus vallitseviin oloihin ilmeisesti muodostavat romanien pahimman rikoksen.
Poikkeustoimia ja etnisiä rekistereitä
Välinpitämättömyys ja rasismi romaneja kohtaan eivät toki ole Suomessa tai Pohjoismaissa mitään uutta. On kuitenkin käsittämätöntä, että kaikki tahot poliitikoista vakiintuneisiin ”ihmisoikeusjärjestöihin” ovat täysin kyvyttömiä näkemään Itä-Euroopan romanien kohtelun laajempia seurauksia oikeuksien ja kansalaisuuden suhteelle Euroopassa.
Tuntemamme romanit pyrkivät tienaamaan katumuusikkoina. Monilla oli kokemuksia raskaista keikkatöistä esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Eräs heistä oli rakentamassa mukulakiviteitä Ruotsissa: työpäivä alkoi aamulla klo 5 ja loppui klo 20; työläiset asuivat pienessä huoneistossa 20 muun romanialaisen kanssa, joista jokainen maksoi 70 euron viikkovuokraa. Palkkaansa mies ei nähnyt koskaan. Romanien prekaari asema tuotetaan samoin mekanismein kuin muidenkin siirtolaisten: pyrkimykset rajoittaa romanien liikkumista ja oleskelua tuottavat lainsuojattomuutta ja pakkoa hankkia rahaa keinolla millä hyvänsä.
Kun EU-kansalaisuuden omaavat romanit käyttävät liikkumisen oikeuttaan tavoitellakseen parempaa elämää, säädetään erilaisia poikkeuslakeja ja asetuksia, joilla heidän oikeuksiaan voidaan rajoittaa. Italia ilmoitti 25.6. keräävänsä Itä-Euroopasta tulleilta romaneilta sormenjäljet. Italian hallituksen mukaan erityisesti romanilapset on luetteloitava ja rekisteröitävä, jotta heitä voidaan kontrolloida paremmin. Romanien sormenjälkien rekisteröinti on osa Berlusconin hallituksen laajaa turvallisuuspakettia, joka sisältää mm. poikkeusvaltuuksien antamisen kaupunkien viranomaisille turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Vaikka monet Italian hallituksen toimet ovat selkeästi EU-lakien vastaisia ja rasistisia, komissio ei ole puuttunut niihin.
Romanien ahdistelussa on kyse siitä logiikasta, jolla asumista ja liikkumista kaupungissamme nykyään kontrolloidaan. Suomalaisten viranomaisten romaneihin kohdistamat toimet ovat osa poliittista linjaa, jossa turvallisuusviranomaisten roolia maahanmuuttokysymyksissä laajennetaan. Poliisi aloitti keväällä tehostetun ulkomaalaisvalvonnan pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa, rajavartiolaitos saa puhelinkuunteluoikeuden laittoman maahantulon torjuntaa varten, poliisi haluaa sormenjälkirekisterin käyttöönsä, vartioille on tulossa oikeus tarkistaa henkilöllisyystodistuksia… Turvallisuustoimenpiteillä on taipumus laajeta: tiettyyn riskiryhmän kohdistetut toimet kohdistetaan kaikkiin, väliaikaisista poikkeustoimista tulee pysyviä ja normaaleja. Graffiittimaalareiden jahtaaminen vaikuttaa kaikkiin tietyllä tavalla pukeutuviin nuoriin, ulkomaalaisten papereiden tarkastukset kauppakeskuksissa vaikuttavat kaikkiin tietyn ihonvärin omaaviin maahanmuuttajiin.<
Meille onkin ollut koko taistelun ajan selvää, että yhteisessä kamppailussamme on kyse yhtä lailla meidän oikeuksistamme. Jos romanien oikeutta liikkua voidaan rajoittaa mielivaltaisin perustein, niin kuka takaa, ettei kenen tahansa meistä oikeutta liikkua vapaasti voida rajoittaa milloin tahansa? On kyettävä valitsemaan: rakennetaanko Eurooppaa väkivallalla ja poliisitoimenpiteillä turvallisuuden nimissä vai rakennammeko uusia oikeuksia yhteisillä kamppailuilla, jotka asettuvat päättäväisesti kaikkia liikkumisen rajoituksia ja repressiota vastaan.
Vapaa liikkuvuus –verkosto.
