Säilöönoton todellisuutta Euroopassa
13.3.2008
Siirtolaisten säilöönoton vakiinnuttaminen normaalina käytäntönä Euroopassa jatkuu. Uutiset säilöönottokeskukseista ympäri Eurooppaa kertovat säilöjen lohduttomista olosuhteista ja niihin pakotettujen ihmisten epätoivosta: tunisialaismies kuoli itsemurhayrityksen seurauksena Berliinissä, siirtolaiset menivät nälkälakkoon Pariisissa. Viimeisimpänä esimerkkinä yksitoista turvapaikanhakijaa on aloittanut syömälakon Metsälän säilöönottokeskuksessa maanantaina 24.3.
Nyt onkin ymmärrettävä, ettei säilöönotossa ole kyse yhden tai toisen vankilan olosuhteista, vaan tavasta, jolla nyky-Euroopassa siirtolaisten elämää pyritään kontrolloimaan yhä tiukemmin. Uusin esimerkki tästä on ulkomaalaispoliisin pääkaupunkiseudulla käynnistämä operaatio, jossa mielivaltaisesti tarkastetaan ulkomaalaiselta vaikuttavien ihmisten papereita.
Siirtolaisten säilöönoton vakiinnuttaminen normaalina käytäntönä Euroopassa jatkuu. Euroopan unioni on lähikuukausina hyväksymässä direktiivin, jolla säädellään laittomien siirtolaisten palautuksia. Direktiivi asettaisi säilöönotolle useiden maiden nykykäytäntöä pidemmän, 18 kuukauden maksimiajan ja säätäisi viiden vuoden maahantulokiellon kaikille Euroopasta käännytettäville.
Suomen tavoin säilöönotto pyritään monessa Euroopan maassa tekemään salassa, keskukset sijaitsevat syrjäisillä alueilla ja niiden toiminnasta on vaikea saada informaatiota. Ajoittain yksittäiset tragediat tai siirtolaisten alistumattomuuden osoitukset pääsevät kuitenkin autonomisten medioiden kautta julkisuuteen. Tästä kertovat viime kuukausien tapahtumat ympäri Eurooppaa.
Berliinissä tammikuun alussa 28-vuotias tunisialaismies yritti itsemurhaa hirttäytymällä Köpenickin säilöönottokeskuksessa kaksi päivää vangitsemisensa jälkeen. [1] Hän kuoli sairaalassa saamiinsa vammoihin uudenvuodenpäivänä. Miehen kuolema synnytti välittömästi protestiaallon.
Antirassistische Initiative on dokumentoinut 15 vuoden ajan itsemurhayrityksiä ulkomaalaisvankiloissa: pelkästään Berliinissä on tapahtunut vähintään 186 vakavaan loukkaantumiseen johtanutta itsemurhayritystä. Koko Saksassa on tällä aikavälillä dokumentoitu 50 kuolemantapausta ja noin 400 loukkaantumista.
Ranskassa siirtolaiset aloittivat 20.12.2007 kahdessa säilöönottokeskuksessa (centres de rétention) Pariisin alueella kapinan vangitsemistaan vastaan. [2] He protestoivat nälkälakolla ”häpeälliseksi ja mielivaltaiseksi” nimittämäänsä säilöönottoa. Vastaavia kapinoita on tapahtunut aiemmin, mutta joulukuun liikehdintä on ensimmäinen Ranskassa laajaa huomiota saanut säilöönotettujen kapina. Tapaus on uutisoitu eri medioissa ja Pariisissa on järjestetty useita tukimielenosoituksia.
Rotterdamissa algerialainen säilöönotettu kuoli Bibby Stockholm –laivassa toimivassa säilöönottokeskuksessa helmikuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä. [3] Laivassa ei ollut terveydenhuoltohenkilökuntaa eikä rintakipuja valittaneelle miehelle suoritettu minkäänlaista terveystarkastusta. Sen sijaan hänelle tarjottiin yskänlääkettä. Sellitoverit pyysivät tuntien ajan apua, mutta sellin ovi avautui vasta kaksi tuntia miehen kuoleman jälkeen.
Hollannissa jo pitkään jatkuneen käytännön mukaan säilöönottokeskukset rakennetaan kanaalien rannoille sijoitettuihin vanhoihin laivoihin. Maassa otetaan siirtolaisia säilöön eniten Euroopassa suhteessa väestön kokoon.
Uusi tutkimus ilmestynyt säilöönotettujen olosuhteista Euroopassa
Juuri ilmestynyt tutkimus säilöönotosta antaa yleiskuvan leirien Euroopasta. [4] Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (LIBE) tilaama raportti leirien olosuhteista kaikissa unionin jäsenvaltioissa (mukaan lukien vastaanotto- ja säilöönottokeskukset sekä säilöönotto transit–alueilla) ilmestyi joulukuussa 2007. Sen on toteuttanut sosiaalialan konsulttitoimisto. Tutkimus perustuu vierailuihin useassa keskuksessa jokaisessa jäsenmaassa ja niiden ”asukkaiden” ja ”henkilökunnan” haastatteluihin.
Suomen kohdalta raportti nostaa esiin mm. ”joidenkin vastaanottokeskusten äärimmäisen sosiaalisen ja maantieteellisen eristyneisyyden” ja sen, että säilöönottoaikaa ei ole rajoitettu.
Raportin tuloksia tullaan todennäköisesti käyttämään lähinnä säilöönoton vakiinnuttamisen välineenä (kuten uutta direktiiviä), koska se hämärryttää säilöönoton yhteiskunnallisen kontekstin ja kiinnittää päähuomion yksittäisiin ”epäkohtiin”. Sen lukemisen jälkeen ei kuitenkaan jää epäselväksi, millaisia seurauksia säilöönotto vangituille aiheuttaa. Tutkimus paljastaa myös säilöönoton laajuuden ja yleisyyden Euroopassa.
Oleellisinta raportissa on kuitenkin se, että vaikka se keskittyy nimenomaan haavoittuvassa asemassa olevien siirtolaisten (naiset, lapset, sairaat) aseman tarkasteluun, päätyvät kirjoittajat käytännössä lopulta toteamaan, että nimenomaan siirtolaisena eläminen Euroopassa ja säilöönotto tekevät ihmisistä ”haavoittuvia”.
Uuden palautusdirektiivin on tarkoitus tulla Euroopan parlamentin käsittelyyn tämän vuoden aikana. Eri järjestöt keräävät nimiä vetoomukseen uutta direktiiviä vastaan. [5] Allekirjoittaneita on jo miltei 30 000.
Euroopassa erityisesti paperittomia siirtolaisia vastaan suunnattuja kontrollitoimia lisätään jatkuvasti. Direktiivin kritisointia oleellisempaa olisikin ehkä ymmärtää, että säilöönotossa ei lopulta ole kyse yhden tai toisen vankilan olosuhteista, vaan tavasta, jolla nyky-Euroopassa siirtolaisten elämää pyritään kontrolloimaan ja näiden käytäntöjen seurauksista. Erityisesti ”laittomia siirtolaisia” kohtaan suunnatut uudet valvontamekanismit ja ratsiat siirtolaisten työpaikoille, kaupunginosiin ja asuntoihin pitävät siirtolaiset pimeillä työmarkkinoilla ja peruspalvelujen ulkopuolella, ajaen ihmisiä jopa kuolemaan.
Ranskassa marraskuussa 2007 paperiton maahanmuuttaja hyppäsi talon neljännestä kerroksesta ja mursi kummatkin jalkansa yrityksessään paeta taloon vierailemaan tulleita poliiseja. Elokuussa venäläinen poika meni koomaan 11 päiväksi pudottuaan rakennuksesta, josta hän isänsä kanssa pakeni poliisia. Viime syyskuussa kiinalainen nainen kuoli vastaavassa pakotilanteessa.
Helsingissä ja Vantaalla ulkomaalaispoliisit ovat käynnistäneet kenttäoperaation, jonka tarkoituksena on napata kiinni pääkaupunkiseudulla luvatta oleskelevia ulkomaalaisia. [6] Ulkomaalaispoliisi on ilmoittanut keskittävänsä pistotarkastukset liikenteen solmukohtiin, kuten rautatieasemille ja satamiin. Jahtausoperaatio perustuu näkö- ja kuulohavaintoon: käytännössä kuka tahansa ei-suomalaiselta vaikuttava voi joutua poliisin pistotarkastuksen kohteeksi.
EU:n sisäisen vapaan liikkuvuuden alueen luominen ei ole poistanut rajoja, vaan ennemminkin moninkertaistanut rajakontrollit. Rajoja pystytetään maiden ja kaupunkien sisään. Ensisijainen ongelma ei olekaan siinä, kuinka paljon leirejä Euroopan metropoleissa on, vaan kuinka näitä metropoleja hallitaan yhä enemmän kuten leirejä.
Viitteet
[1] Kooste tapauksen taustasta ja protesteista Saksan Indymediassa: http://de.indymedia.org/2008/01/204203.shtml
[2] http://noborder.org/item.php?id=399
[3] http://www.aagu.nl/
[4] Raportti “The conditions in centres for third country national (detention camps, open centres as well as transit centres and transit zones) with a particular focus on provisions and facilities for persons with special needs in the 25 EU member states” löytyy osoitteesta:
http://www.libertysecurity.org/IMG/pdf_eu-ep-detention-centres-report.pdf
[5] Allekirjoita vetoomus osoitteessa: http://www.outrageousdirective.org/
[6] Ulkomaalaispoliisin rasistinen kevätrieha, Valtamedia, 11.03.2008 http://valtamedia.net/index.php?option=com_content&task=view&id=56&Itemid=1.
