B-luvat
15.2.2007
Eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan kriisistä on puhuttu jo pitkään. Tämän kriisin näkyvimpiä oireita ovat lisääntyvä kontrolli, hakijoiden oikeusturvan olemattomuus, sekä säilöönotto sietämättömissä olosuhteissa. Suomessa pääsy turvapaikkaprosessiin on toistaiseksi turvattu, mutta tämäkään ei takaa kansainvälisen suojelun periaatteiden toteutumista.
Suomen turvapaikkapolitiikka on yksi Euroopan tiukimmista. Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen hyvin vähän, viime vuonna heitä oli 3574. Tästä huolimatta turvapaikan sai ainoastaan 12 hakijaa, mikä tarkoittaa n. 0,3 % hakijoista. Oleskelulupia myönnettiin 597 hakijalle eli noin kuudesosalle hakijoista. Kuitenkin noin puolet oleskeluluvista oli tilapäisiä eli ns. b-lupia.
B-oleskelulupa on ulkomaalaislain 51 pykälään perustuva tilapäinen oleskelulupa, joka myönnetään, mikäli perusteita turvapaikkaan tai muuhun oleskelulupaan ei ole, mutta käännyttäminen ei teknisistä syistä ole mahdollista. Käytännössä nämä ”tekniset syyt” tarkoittavat esimerkiksi sisällissotaa turvapaikanhakijan lähtömaassa tai lentoyhteyksien puuttumista. Tämä ei ulkomaalaisviraston mukaan kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseiset hakijat olisivat käännytettäessä vaarassa. B-lupia onkin myönnetty pääasiassa Somaliasta, Afganistanista ja Irakista tulleille hakijoille.
Turvapaikkahakemukset käsittelevän Ulkomaalaisviraston mukaan b-luvan saaneilla ei ole perusteita saada turvapaikkaa tai kansainvälistä suojelua. Kuitenkin YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Etelä- ja Keski-Somaliasta tulleille turvapaikanhakijoille tulisi myöntää turvapaikka tai muuta suojelua. Jokainen uutisia seuraava lienee kuullut jatkuvasti useita kuolonuhreja vaatineista yhteenotoista niin Irakissa, Afganistanissa kuin Somaliassa. Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta olisi välttämätöntä, että päätökset perustuvat luotettavaan tietoon. Ulkomaalaisvirasto ei ole toistaiseksi perustellut, miten sillä voi olla parempaa tietoa Somalian tilanteesta kuin UNHCR:llä. Ulkomaalaisviraston mukaan esimerkiksi Irakin tilanne ei täytä aseellisen selkkauksen kriteereitä…
B-lupien ongelma ei ole niinkään lainsäädäntö, vaan lakien käytännön soveltaminen Ulkomaalaisvirastossa. Ulkomaalaislain 51 pykälän tarkoituksena on ollut virallisen statuksen myöntäminen ulkomaalaiselle palautuksen estyessä, esimerkiksi huonojen liikenneyhteyksien tai hakijan heikon terveydellisen tilan takia. Nyt b-luvasta on tullut institutionalisoinut syrjäyttävä käytäntö, jonka vuoksi sadat ihmiset viettävät vuosia vastaanottokeskusten kaltaisissa olosuhteissa ilman normaalin elämän edellytyksiä: ero b-luvalla maassa oleskelevien ja säilöönottokeskukseen suljettujen välillä on loppujen lopuksi näennäinen.
B-lupa myönnetään monesti hyvin pitkän hakuprosessin jälkeen. Lupa myönnetään kerralla vuodeksi ja se voidaan uusia kerran. Koska Afganistanin, Irakin ja Somalian tilanne on se mikä on, suurin osa b-luvan saaneista tulee jäämään Suomeen.
Tilapäisen oleskeluluvan saaneilla ei ole monia tavallisen elämän kannalta välttämättömiä perusoikeuksia, ja he joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Koska b-lupa ei oikeuta kuntapaikkaan, osalta nuorista ja lapsista on evätty pääsy peruskouluun. Monien peruspalveluiden, kuten terveydenhoidon, käyttö on vaikeaa. Yksin Suomeen tulleet alaikäiset joutuvat myös elämään erossa perheestään, koska heillä ei ole oikeutta perheenyhdistämiseen. Matkustaminen on hyvin vaikeaa, koska normaalia ulkomaalaispassia ei myönnetä.
Kaiken lisäksi b-luvat eivät oikeuta työntekoon. Ulkomaalaispolitiikan hienouksia kuitenkin on, että oleskelulupapäätöksestä valittaessaan ulkomaalainen on oikeutettu työskentelemään. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että työssä käyvä turvapaikanhakija joutuu b-luvan saatuaan jättämään työnsä, mutta voi vuoden odottelun jälkeen jälleen työskennellä – mikäli valittaa uudesta päätöksestä. Siirtolaisten kannalta tämänkaltainen ”työvoimapolitiikka” on tuttua koko Euroopassa: heidän on pakko siirtyä pimeille työmarkkinoille millä hyvänsä ehdoilla.
Lisäksi tyypillisenä poikkeustilalakina – ihmisten oikeudet pidätetään käytännölliseen välttämättömyyteen vedoten – b-lupa on yhteensopiva yleisen ulkomaalaislainsäädännön peruslinjan kanssa. Luonnollisesti pykälä on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön, mutta siitä on tullut pysyvä: b-lupia onkin myönnetty useita satoja. B-lupakäytäntö kertoo selvästi, että kansainvälisen suojelun järjestelmä ei kykene vastaamaan kriisialueilta paenneiden tarpeisiin, vaan on pikemminkin muuttumassa yhdeksi siirtolaiskontrollin muodoksi. B-lupalaiset ovat vain yksi ryhmä ihmisiä, jotka turvapaikkapolitiikka pakottaa epävarmuuteen ja oikeudettomaan tilaan: vuosikausia päätöstä odottavat hakijat; käännytettävät, joiden on paettava maan alle; jne.
Useat eri kansalaisjärjestöt ja vähemmistövaltuutettu ovat tuoneet b-lupien ongelmallisuuden esiin. Pakolaisneuvonta on ottanut asiaan kriittisesti kantaa jo useamman kerran. Eduskunnassakin asia on otettu esille. Tampereella ja Turussa asuvat b-lupalaiset ovat tehneet vetoomuksen päättäjille ja kertoneet tilanteensa sietämättömyydestä. Rasismin vastaisena päivänä maaliskuussa 2006 b-lupalaiset ja useat järjestöt marssivat yhdessä nykyistä käytäntöä vastaan. Toistaiseksi kaikki nämä vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville.
B-lupakäytäntö osoittaa selvästi, että kansainvälisen turvapaikkapolitiikan kriisi on todellisuutta myös Suomessa. Jos vielä halutaan edes yrittää todistaa, että Suomen harjoittamaa ”ihmisoikeuksia kunnioittavaa turvapaikkapolitiikkaa” ei ole lopullisesti muutettu pelkäksi kärsimystä tuottavaksi kontrollijärjestelmäksi, on kaikille b-lupalaisille välittömästi annettava pysyvät oleskeluluvat.
B-lupalaisten vetoomus (12.1.2006): http://www.pakolaisneuvonta.fi/?cid=132&lang=suo.
