Miksi siirtolaisvankilat on lakkautettava?
26.6.2007
Metsälä on osa Euroopan laajuista säilöönottokeskusten saaristoa. Säilöönottokeskuksista on muodostunut kiinteä osa EU-maiden tiukkaa rajapolitiikkaa ja niitä on kaikkialla unionin alueella. Siirtolaisten vangitsemiseen soveltuvat niin lentokenttien odotusalueet, suljetut vastaanottokeskukset tai piikkilangoin ja muurein eristetyt leirit.
Metsälä on osa Euroopan laajuista säilöönottokeskusten saaristoa. Säilöönottokeskuksista on muodostunut kiinteä osa EU-maiden tiukkaa rajapolitiikkaa ja niitä on kaikkialla unionin alueella. Siirtolaisten vangitsemiseen soveltuvat niin lentokenttien odotusalueet, suljetut vastaanottokeskukset tai piikkilangoin ja muurein eristetyt leirit.
>Säilöönottokeskukset ovat rajojen jatke valtion sisä- ja ulkopuolella. EU:n rahoittamina ja panostamina lähialueiden valtiot Libyasta Ukrainaan rakentavat säilöönottokeskuksia Eurooppaan matkaavia siirtolaisia varten.
Säilöönottokeskuksiin päätyvät useimmiten kolmannen maailman kansalaiset, jotka tiukan rajavalvonnan takia tulevat Euroopan unioniin alueelle ”laittomasti”. Säilöönotto ei kuitenkaan perustu mihinkään rikokseen, vaan esimerkiksi henkilöllisyyden tai maahantuloreitin selvittämiseen. Säilöönotto toimii myös varotoimenpiteenä ennen käännytystä tai karkotusta, kun epäillään palautettavan mahdollisesti pakenevan tai piiloutuvan.
Säilönottokeskus siirrettiin vuoden 2004 lopulla Katajanokan entisestä vankilasta Metsälään moderneilla valvonta- ja kontrollimekanismeilla varustettuun laitokseen. Samassa rakennuksessa toimii myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.
Säilöönottopäätökset tehdään pikaoikeudenkäynnissä yhden tuomarin päätöksellä kahdeksi viikoksi kerrallaan, ja ne voidaan uusia rajattomasti. Päätöksestä ei voi valittaa. Suurin osa säilöönottokeskukseen suljetuista on hakenut turvapaikkaa joko ennen tai jälkeen vangitsemisensa. Ihmisiä voidaan sulkea säilöönottokeskukseen huolimatta esimerkiksi kidutuksesta johtuvista mielenterveydellisistä ongelmista. Säilöönottokeskukseen voidaan sulkea myös alaikäisiä.
Säilöönottokeskuksen henkilökunnalla on mahdollisuus rajoittaa vierailuja ja yhteydenpitoa omaisiin, oikeus ruumiintarkastuksiin niin säilöön otettujen kuin vierailijoiden kohdalla sekä mahdollisuus käyttää voimakeinoja asukkaita vastaan tarvittaessa.
Ukrainalaisen Shimanskin perheen kohtelu syksyllä 2003 paljasti turvapaikanhakijoiden aseman konkreettisesti. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut perhe, alaikäiset lapset mukaan luettuina, huumattiin perheen vastustaessa käännytyksen toimeenpanoa. Päätöksen huumaamisesta teki poliisi, ilman lääkärin määräystä, sairaanhoitajien avustuksella.
Voidaan toki väittää, että kyse on vain yksittäisestä tapauksesta. Väärinkäytökset säilöönottokeskuksissa eivät kuitenkaan ole satunnaisia, vaan järjestelmällisiä. Ne eivät perustu henkilökunnan puutteelliseen koulutukseen, vaan itse laitoksen omaan logiikkaan.
Säilöönottokeskuksessa on mahdollisuus ”asiakkaiden” eristämiseen poliisin tai keskuksen johtajan määräyksestä. Tätä mahdollisuutta on käytetty Metsälässä useasti. Säilöönottokeskuksen historiaan kuuluu myös nälkälakkoja ja itsemurhayrityksiä. Monien karkaustapausten takia Metsälän turvatoimia on tiukennettu. Vangittujen internetin käyttöä rajoitettiin sen jälkeen, kun he olivat kertoneet tilanteestaan säilöönottokeskusta vastustaville aktivisteille.
Vaatimus säilön sulkemisesta ei ole utopismia, vaan pikemminkin sitä on kuvitelma säilöönottokeskuksesta, jossa siirtolaisten oikeudet toteutuisivat. Näin jo pelkästään sen takia, että ihmiset eivät hyväksy perusteetonta vangitsemistaan.
Säilöönottokeskusten lakkauttamista on vastustettu sillä, että sen olemassaolo vähentää säilöönottoa poliisivankiloissa. Todellisuudessa pelkkä säilöönottokeskuksen olemassaolo lisää säilöönottoa, eikä se ole poistanut poliisiputkissa säilyttämistä. Ylipäätään se tekee säilöönoton hyväksyttävämmäksi ja normaalimmaksi.
Vaikka säilöönottokeskuksia on Suomessa vain yksi, käytännössä kaikki pakkokarkotukset ja -käännytykset kulkevat sen kautta. Tämä pätee myös niihin satoihin tilapäisiä oleskelulupia (b-lupia) saaneisiin, joita uhkaa edelleen käännytys.
Eivätkö säilöönottokeskuksessa olevat ole sitten myös rikollisia tai turvallisuusriskejä? Säilöönottokeskus ei ole sen enempää rangaistuslaitos kuin tutkintavankilakaan. Todellisen ”turvallisuusriskin” muodostaa valtion mahdollisuus pidättää ihmisiä ilman perusteita. Tämä ei rajoitu ulkomaalaisiin kuten on helppo nähdä useiden valtioiden terrorismilainsäädännön vaikutuksista tiettyihin uskonnollisiin ryhmittymiin kuuluvien henkilöiden tai poliittisten aktivistien kohdalla. Säilöönottojärjestelmää ei ole luotu tiettyjä ”vaarallisia tapauksia” varten, vaan se on väline siirtolaisuuden hallinnalle ylipäätään.
Säilöönottokeskusten toimintaan kuuluu näkyvyyden ja näkymättömyyden kaksoissidos. Tietoa säilöönottokeskusten tapahtumista on mahdollista saada vain siellä olleiden tai heidän läheistensä kautta. Salassapito mahdollistaa säilöönottokeskuksen toiminnan.
Samanaikaisesti säilöönottokeskukset toimivat valtion suvereenia valtaa korostavana pelotteena ja osoituksena sen kyvystä hallita rajojaan. Tämä on kuitenkin osin vain teatteria. Etelä-Eurooppaan tulevat ”laittomat siirtolaiset” vangitaan monesti kuukausienkin ajaksi, minkä jälkeen heidät heitetään pihalle kädessään määräys poistua maasta. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä pimeille työmarkkinoille. Siten säilöönottokeskusten toiminta liittyy läheisesti siirtolaisten pääsyn sääntelyyn länsimaisille työmarkkinoille.
Säilöönottokeskukset toimivat kuten muutkin siirtolaiskontrollit. Ne eivät ensisijaisesti pyri sulkemaan ulos, vaan yrittävät kaapata sisäänsä siirtolaisten koko elämän jättäen sen kuitenkin oikeuksien ulkopuolelle.
Säilöönottokeskuksen toiminta perustuu toki ulkomaalaislakiin (301/2004) ja lakiin säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottokeskuksesta (116/2002). Tämä muodollinen laillinen perustasta kuitenkin vain mahdollistaa sen, että säilöönotetut ovat jo oikeuksien tuolla puolen. Turvapaikanhakija on odottaessaan päätöstä kohtalostaan valtion päätäntävallan alainen, mutta vain osittain lain normaalisti takaamien oikeuksien sisäpuolella. Tässä juridisessa välitilassa toimii myös säilöönottokeskus ja siitä todistavat lukemattomat kertomukset väkivallasta, heikoista oloista, mielivaltaisista pidätyksistä ja pitkistä vangitsemisajoista ympäri Eurooppaa.
Ihmisten sulkeminen säilöönottokeskukseen on mahdollista vain, koska siirtolaisia ei pidetä samanarvoisina ihmisinä kuin länsimaalaisia. Siirtolaiset eivät ole itse alistuneet tähän järjestelyyn. Metsälän ensimmäisen toimintavuoden aikana sieltä pakeni yli 30 siirtolaista.
Jokainen säilöönotto on rikos ja jokainen pako säilöönottokeskuksesta on oikeutettu!.
