10.12.2019

OIKEUS JÄÄDÄ! Oikeus jäädä -mielenosoituksen kannanotto sisäministeri Maria Ohisalolle

Tiistaina 10.12. Suomen sisäministeriön edustalla järjestettävässä Oikeus jäädä -mielenosoituksessa vaaditaan, että kaikki ennen vuotta 2017 Suomeen saapuneet kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat saavat oleskeluluvan. Suomen turvapaikkajärjestelmä ei ole kohdellut oikeudenmukaisesti niitä turvapaikanhakijoita, jotka tulivat Suomeen Euroopan rajapoliittisen kriisin aikana vuosina 2015 ja 2016. Monet ovat odottaneet päätöstä tulevaisuudestaan jo yli neljä vuotta, osa on joutunut elämään paperittomana.

Laillistaminen tulisi toteuttaa välittömästi erillisellä tilapäisellä lailla. Laki takaisi ennen vuotta 2017 tulleille, hylätyille turvapaikanhakijoille jatkuvan oleskeluoikeuden ja yhdenvertaisen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalaisen turvapaikkapolitiikan kiristyminen vuodesta 2015 on aiheuttanut huomattavaa inhimillistä kärsimystä ja johtanut hallinnolliseen umpikujaan. Vuosina 2015–2016 tänne saapuneista turvapaikanhakijoista jopa 10 000 on edelleen jumissa suomalaisessa tai eurooppalaisessa turvapaikkakoneistossa. Vastaanottokeskuksissa asuu noin 8000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa.[1] Monet on poistettu vastaanottokeskuksista ja heistä on tehty paperittomia. He elävät yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä ja vailla varmuutta tulevaisuudestaan, mikä vaarantaa heidän henkisen hyvinvointinsa.

Tällä hetkellä hallitus ei tarjoa ratkaisuja, jotka takaisivat kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien toteutumisen. Paras ratkaisu tähän epäinhimilliseen tilanteeseen on vuosina 2015 ja 2016 Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden oleskelun kattava laillistaminen. On useita syitä, miksi tämä on ainoa mielekäs ratkaisu.

Ensinnäkin on osoitettu, että nykyinen tilanne on Suomen valtion hallinnollisen ja poliittisen päätöksenteon seurausta. Vuoden 2017 kevääseen mennessä Irakin kansalaisten pakolaisuuden tunnustamisen aste oli puoliintunut.[2] Keskeinen selittävä tekijä oli Suomen maahanmuuttoviraston päätöksenteon tiukentuminen. Samankaltaisten tapahtumien hakijalle aiheuttama vaara nähtiin vuonna 2017 vähäpätöisempänä kuin aikaisemmin.[3] Maahanmuuttovirasto (Migri) on myöntänyt, että etenkin vuosina 2015 ja 2016 turvapaikkaprosessissa tehtiin paljon virheitä.[4] Vuoden 2016 kevääseen mennessä turvapaikkapolitiikkaa oli kiristetty dramaattisesti humanitaariseen suojeluun perustuvien oleskelulupien poistumisella, perheenyhdistämisen ehtojen tiukentumisella ja turvapaikanhakijoiden oikeusavun heikentymisellä. Tutkimus on osoittanut, että uudistukset ovat heikentäneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.[5] Tämä on tarkoittanut, että Migrin tekemiä virheitä on ollut hyvin vaikea korjata tuomioistuimissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) tuomitsi Suomen ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta, kun irakilaismiehen palautuspäätös johti tämän surmaan hänen kotimaassaan vuonna 2017.[6] Tämä tuomio on jälleen yksi todiste siitä, kuinka turvapaikkapolitiikan muutokset ovat tuottaneet poliittisesti, oikeudellisesti sekä moraalisesti sietämättömiä byrokraattisia toimia ja päätöksiä.

Toiseksi, epätietoisuus ja epävarmuus altistaa hylätyt turvapaikanhakijat vakaville mielenterveydellisille ongelmille sekä vahingoittaa heidän hyvinvointiaan. Turvapaikanhakuprosessi on aina erittäin stressaava turvapaikanhakijan ollessa kohtalostaan täysin tietämätön. Pitkä odotusaika voi aiheuttaa sen, että turvapaikanhakija ei enää koe hallitsevansa oman elämänsä kulkua.[7] Viimeaikaisessa tutkimuksessa on saatu selville, että 40% juuri Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista kärsii merkittävistä masennus- ja ahdistusoireista.[8] Nykyisten toimenpiteiden seurauksena monet turvapaikanhakijat ovat joutuneet paperittomiksi. Paperittomat henkilöt ovat erityisen haavoittuvaisia, sillä he eivät saa täyttä terveydenhuoltoa ja heillä on huonot elinolot, jolloin he ovat alttiita niin köyhyydelle kuin kodittomuudellekin.[9]

Kolmanneksi, hallituksen määräämät pakkopalautukset ovat sekä käytännössä mahdoton että moraaliton ratkaisu tilanteelle. Pakkopalautuksien määrä on edelleen hyvin pieni suhteessa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden määrään, erityisesti Irakin ja Afganistanin kansalaisia koskien; vuonna 2017 poliisi saattoi 47 Afganistanin kansalaista takaisin Afganistaniin ja 139 Irakin kansalaista Irakiin.[10] Vuoden 2019 aikana poliisi palautti 46 henkilöä Irakiin.

Neljänneksi, nykyiset laillistamismekanismit eivät toimi. Vuonna 2015 tehdyn lakimuutoksen jälkeen on ollut lähes mahdotonta saada tilapäistä oleskelulupaa (niin sanottua B-lupaa), joka on tarkoitettu niille, joiden maastapoistaminen ei ole käytännössä mahdollista.[11] Suomalaisesta järjestelmästä siis puuttuu asianmukainen mekanismi paperittomien ihmisten laillistamiseksi. Tämä muutos oli erityisen raju, koska se tarkoitti, että vastaanottokeskuksista tuli velvollisia poistamaan ne kielteisen päätöksen saaneet yksilöt, jotka kieltäytyivät vapaaehtoisesta paluusta. Siten he jäävät ilman vastaanottokeskuksen majoitusta, terveydenhuoltoa sekä rahallista avustusta. Syyskuun 2016 ja vuoden 2018 lopun välillä vastaanottopalvelut lakkautettiin jopa yli 1 500 kielteisen päätöksen saaneelta turvapaikanhakijalta.[12] Koska väliaikaista oleskelulupaa ei enää myönnetä, työ-, opiskelu- ja perheperusteiset luvat ovat tärkein keino, jolla kielteisen päätöksen saanut henkilö voi laillistaa asemansa. Käytännössä nämä laillistamisväylät ovat hyvin ongelmallisia. Migri noudattaa erittäin tiukkoja passivaatimuksia. Esimerkiksi työ- tai avioliittolupia ei yleensä myönnetä henkilöille, joilla ei ole passia. Toinen ongelma on, että oleskelulupahakemusta on usein mahdotonta jättää turvallisesti: Migri tiedottaa poliisille niistä paperittomista siirtolaisista, jotka tulevat tunnistautumaan oleskelulupahakemusta varten. Migri myös tulkitsee turvapaikanhakijoiden muille perusteilla tekemiä oleskelulupahakemuksia usein yrityksinä kiertää maahanmuuttoa koskevia säännöksiä.

Suomi on näillä mekanismeilla luonut byrokraattisen järjestelmän, josta seuraa tavattoman pitkiä odotusaikoja, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Hallituksen vaihtoehdot kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla eivät asetu idealistisen ja realistisen toimintamallin välille. Oleskelulupien myöntäminen olisi kaikkein inhimillisin, käytännöllisin ja taloudellisin ratkaisu. Turvapaikka- ja oleskelulupajärjestelmässä on monia seikkoja, joita pitäisi muuttaa, mutta tulevat reformit eivät auta niitä turvapaikanhakijoita, jotka saapuivat vuosia sitten.

Me vaadimme, että kaikki ennen vuotta 2017 tulleet kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille ja paperittomille siirtolaisille annetaan laillinen oikeus jäädä ja laillinen asema. Välittömästi ja ehdoitta!

Vapaa Liikkuvuus

Oikeus elää

Tampereella ja Helsingissä asuvat turvapaikanhakijat

  1. IL 26.1.2019, YLE 21.9.2019
  2. Vuoden 2015 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana Irakin kansalaisille tehdyistä turvapaikkapäätöksistä (pois lukien tutkimatta jätetyt ja rauenneet hakemukset) oli myönteisiä 81 prosenttia, mutta keväällä 2017 myönteisten päätösten osuus oli enää 37 prosenttia.
  3. See Saarikkomäki & al. 2018.
  4. YLE 9.2.2019.
  5. Lepola, Outi, 2018, Turvapaikanhakijat oikeusavun asiakkaina.
  6. The case of N.A. v. Finland, The European Court of Human Rights.
  7. Castaneda & al. 2018, Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa: Paloma-käsikirja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, s. 53.
  8. Skogberg & al. (2019) Turvapaikanhakijoiden terveys ja hyvinvointi Tutkimus Suomeen vuonna 2018 tulleista turvapaikanhakijoista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  9. Paloma-käsikirja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  10. AL 18.11.2019
  11. Ennen heinäkuuta 2015 sellaisille turvapaikanhakijoille, joille ei myönnetty oleskelulupaa, mutta joita Suomi ei kyennyt käännyttämään, annettiin tilapäinen oleskelulupa. Jos maasta poistaminen oli edelleen mahdotonta kahden vuoden jälkeen, ihmiset saattoivat saada normaalin oleskeluluvan ja asettua Suomeen pysyvästi. Nyt tilapäisen luvan maasta poistumisen estymisen vuoksi on voinut saada vain, jos tekee yhteistyötä viranomaisten kanssa oman palauttamisensa suhteen, mutta paluu ei tästä huolimatta onnistu.
  12. Migri 7.12.2019