Simo Porola
Järjestöjen meripelastus EU:n tähtäimessä

EU:n virallisessa puheessa Libya-yhteistyössä on kyse paitsi salakuljettajien pysäyttämisestä myös ihmishenkien pelastamisesta. Unionin ja Italian suhtautuminen riippumattomien kansalaisjärjestöjen meripelastukseen asettaa kuitenkin prioriteetit Välimerellä erilaiseen valoon. (Artikkeli on kirjoitettu syyskuussa 2017 ja kuvastaa sen hetkistä tilannetta).

Siirtolaiskuolemia kartoittavien The Migrant Files ja Missing Migrants Project -projektien mukaan keskisen Välimeren reitillä on vuoden 2000 jälkeen kuollut lähes 23 400 siirtolaista. Vuonna 2016 reitillä kuoli 4 581 henkilöä, mikä tarkoittaa yhtä kuolemaa jokaista 41 ylittäjää kohti. EU:lla ei ole ollut avomeripelastukseen keskittynyttä operaatiota sitten Lampedusan onnettomuuden jälkeen syksystä 2013 syksyyn 2014 toimineen Mare Nostrum -operaation. Tällä hetkellä Sophia-operaatio pelastaa ihmisiä merellä, mutta sen varsinaisena tehtävänä on salakuljettajien kiinniottaminen ja veneiden tuhoaminen. Operaatio Tritonin meripelastus on taas keskittynyt Italian rannikolle.

Salakuljettajiin keskittyminen ei ole vähentänyt merikuolemia. Iso Britannian parlamentin selvityksen mukaan veneiden tuhoaminen on ajanut salakuljettajat käyttämään vaarallisia kumiveneitä. Veneitä myös lasketaan merille useita kerralla: se tekee sekä kiinniotot Libyan rannikkovesillä että pelastukset avomerellä vaikeammiksi.

EU:n puutteellista meripelastusta ovat viime vuosina paikanneet Lääkärit ilman rajoja (MSF), Pelastakaa Lapset ja muut järjestöt omine laivoineen. Järjestöt vastasivat viime vuonna neljänneksestä meripelastuksesta. Jännitteet niiden ja viranomaisten välillä ovat olleet jatkuvia. Libyan Kansallisen sovinnon hallitus on asettanut Italian tukemana rajoituksia järjestöjen toiminnalle aluevesillään. Libyan rannikkovartiosto on toistuvasti tulittanut kohti järjestölaivoja. On myös ollut tapauksia, joissa rannikkovartiosto on vaarantanut tai keskeyttänyt järjestöjen pelastustilanteen sekä kuljettanut kiinniotetut siirtolaiset takaisin maihin. Syksyllä 2017 tulitusvälikohtauksen jälkeen MSF ilmoitti, ettei se turvallisuussyistä enää pysty toimimaan alueella.

Siirtolaisia Välimerellä pelastavia aluksia on pitkään syytelty salakuljettajien kanssa vehkeilystä. Frontexin riskianalyysissä kaikki meripelastus toimii kannustimena salakuljettajille. Vuonna 2017 virasto esitti yhä suorempia syytöksiä järjestöjen ja salakuljettajien yhteydenpidosta. Myös Italian hallitus on ollut aktiivinen järjestöjen suitsimisessa. Järjestöt ovat olleet väitetyistä yhteyksistään yleisen syyttäjän käynnistämän selvityksen kohteena ja parlamentin kuultavana. Kesän 2017 alussa Italia uhkasi kieltää järjestölaivojen rantautumisen satamiinsa.

Kesällä 2017 EU ja Italia sopivat Välimerellä meripelastuksen hallinnoimisesta säännöillä, joihin sisältyi esimerkiksi poliisiviranomaisen läsnäolo järjestölaivoilla. Valtaosa järjestöistä on suostunut sääntelyyn, mutta muutamat, kuten MSF, ovat kieltäytyneet. Myöhemmin Italian rannikkovartiosto kaappasi toisen kontrollitoimista kieltäytyneen järjestön, Jugend Rettetin, laivan ja syytti miehistöä salakuljettajien avustamisesta.