Kannanotto: Hallituksen esitys HE 269/2009 ulkomalaislain ja ulkomaalaisrekisteriä koskevan lain muuttamisesta
7.5.2010
Vapaa liikkuvuus -verkosto pitää hallituksen esitystä ulkomaalaislain muuttamisesta tervetulleena, sillä se parantaa merkittävästi EU-maiden ulkopuolelta tulevien ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa Suomessa ja mahdollistaa yksittäisen työntekijän vastarinnan, mikäli työnantaja pyrkii polkemaan työehtoja. Korostamme, että ehdotetussa lakiuudistuksessa on monia tervetulleita parannuksia, mutta siinä on myös ulkomaalaislainsäädännölle tyypillisiä mielivaltaisen tulkinnan sallivia ilmaisuja, jotka on poistettava esityksestä. Tällaisesta toimii esimerkkinä seuraava: ”Luvan myöntämiselle ei saa olla yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen liittyviä esteitä eikä kyseessä saa olla maahantulosäännösten kiertäminen”. Myös työehtojen valvontaan on tuntuvasti lisättävä resursseja riippumatta tämän lain säätämisestä.
Hallituksen lakiesityksen keskeisimmät muutokset nykyiseen ulkomaalaislakiin verrattuna koskevat ensimmäisen työntekijän oleskeluluvan keston pidentämistä enimmillään viiteen vuoteen nykyisen yhden vuoden sijaan sekä TE-toimistojen suorittaman työvoiman tarveharkinnan poistamista. Kolmanneksi työntekijän oleskelulupaa koskevan hakemuksen voisi vastedes jättää ainoastaan työntekijä eikä työnantaja.
Ensimmäisen työntekijän oleskeluluvan pidentäminen
Esityksen merkittävin uudistus Vapaa liikkuvuus -verkoston näkökulmasta on, että ensimmäinen työlupa myönnettäisiin enintään viideksi vuodeksi. Useiden viime vuosina tehtyjen siirtolaisten asemaa heikentäneiden ulkomaalaislain muutosten rinnalla (työnteko-oikeuden rajoittaminen, säilöönotto, keskittäminen sisäministeriöön yms.) tätä esitystä voidaan pitää edistyksellisimpänä uudistuksena maahanmuuttolainsäädännössä vähään aikaan.
Kuitenkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on asettunut vastustamaan tätä esitystä. Valiokunnan mukaan valvonnan mahdollisuudet heikkenevät merkittävästi, jos lupa myönnetään suoraan useaksi vuodeksi. Valiokunta ei kuitenkaan perustele, miksi on päätynyt tähän käsitykseen, sillä se toisaalta korostaa, että työn- ja toimeksiantajat tulee velvoittaa ilmoittamaan työsuhteen ennenaikaisesta katkeamisesta tai työssä tapahtuneesta olennaisesta muutoksesta maahanmuuttoviranomaisille.
Valiokunnan kantana on, että pääsääntönä tulee edelleen olla ensimmäisen työluvan myöntäminen enintään vuodeksi. Kanta on omiaan vaikeuttamaan maahanmuuttajien integroitumista Suomeen: yksittäiset vuoden kestävät luvat pitävät maahanmuuttajaa epävarmassa asemassa sen sijaan, että maahanmuuttajalle annettaisiin sellainen asema, josta käsin paremmin puolustaa oikeuksiaan ja integroitua uuteen maahan.
Valiokunta myös päätyy hierarkisoimaan työvoimaa, sillä sen mukaan ainoastaan korkeatasoisille erityisosaajille voitaisiin myöntää työlupa viideksi vuodeksi, mutta ei muille työntekijöille. Kanta omalta osaltaan vaikeuttaa köyhien ulkomaalaisten työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan työnantajaansa vastaan. Käytännössä työntekijän tulee työluvan ja mahdollisen työsuhteen loputtua etsiä nopeasti uusi työpaikka saadakseen jäädä Suomeen. Esimerkiksi Italian lainsäädännössä vuonna 2002 käyttöön otettu ”oleskelusopimus”, jossa maahanmuuttajan oikeus oleskella maassa on sidottu suoraan yksittäisen työsuhteen voimassaoloon, on äärimmäinen esimerkki tästä käytännöstä ja se on nimenomaan ajanut siirtolaistyöntekijöitä yhä haavoittuvampaan asemaan työmarkkinoilla.
Vasemmistoliiton Jyrki Yrttiaho ja Merja Kyllönen sekä Kristillisdemokraattien Tarja Tallqvist ovat jättäneet valiokunnan lausunnosta eriävän mielipiteen. Eriävässä mielipiteessä nostetaan esille kysymys siitä, kuinka voidaan varmistua siitä, että oleskeluluvan peruste eli ansiotyö tietyllä toimialalla säilyy viiden vuoden ajan.
Tässä juuri on esityksen ulkomaisen työvoiman asemaa eniten parantava seikka: kun oleskelulupa myönnetään pidemmäksi ajaksi kuin vuodeksi eikä sitä ole sidottu samaan työnantajaan, mahdollistuu työntekijän itsenäisyys ja työnantajan vaihtaminen, mikäli työnantaja ei pidä kiinni sovituista asioista ja pyrkii käyttämään työntekijää hyväkseen polkemalla työehtoja. Lakiesityksen edistyksellisyyden merkitystä ei tässä suhteessa voi riittävästi korostaa.
Tämä ”ruohonjuuritason” työtaistelun mahdollisuus on paitsi ulkomaalaisten myös suomalaisten etu, sillä mitä paremmat mahdollisuudet ulkomaalaisilla työntekijöillä on puolustaa oikeuksiaan, sitä paremmat oikeudet myös suomalaisilla työntekijöillä. Juuri viiden vuoden lupakäytäntö voi auttaa työläisiä taistelemaan epävakaita työsuhteita, vuokratyötä, halpatyövoiman riistoa ja kiskonnantapaista työsyrjintää vastaan. Kaikkein olennaisinta työntekijän näkökulmasta on nimenomaan mahdollisuus paeta työnantajan yksipuolista sanelua ja mahdollisuus kieltäytyä ala-arvoisista työehdoista.
Perustelut eriävän mielipiteen osalta ovat vähintäänkin erikoisia. Eriävässä mielipiteessä väitetään, että ”Viiden vuoden lupakäytäntö lisäisi epävakaita työsuhteita, vuokratyötä, halpatyövoiman riistoa, kiskonnantapaista työsyrjintää ja maahanmuuttajien työttömyyttä”. Heikossa ja haavoittuvassa työmarkkina-asemassa olevat, usein kielitaidottomat maahanmuuttajat jäisivät syrjittyinä harmaan talouden ja ihmiskaupan armoille, jos he haluavat pysyä Suomessa ja EU-alueella. Tässä asemassa EU-maissa on jo miljoonia kolmansista maista muuttaneita siirtotyöläisiä.
Vapaa liikkuvuus -verkoston käsityksen mukaan nämä ongelmat johtuvat nimenomaan siitä, että kyseisillä köyhillä siirtolaisilla ei ole lainkaan oleskelulupaa tai heidän oleskelulupansa on sidottu välittömästi työsopimukseen, jolloin he joutuvat täysin työntekijän mielivallan armoille. Juuri oikeudettomassa tilassa oleminen ajaa ”harmaan talouden” piiriin ja työlupien saamisen vaikeus tekee siirtolaiset riippuvaiseksi esimerkiksi ihmissalakuljettajista. On hankalaa hahmottaa, millä tavoin työskentely laillisesti voisi ajaa ihmisiä ”harmaan talouden” piiriin enemmän kuin oikeudettomasti työskenteleminen. Väite on yksinkertaisesti terveen järjen vastainen.
Työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen
Myös saatavuusharkinnan poistamista Vapaa liikkuvuus -verkosto pitää tervetulleena uudistuksena. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, nykyinen työluvan myöntämisprosessin jakaminen kahteen osapäätökseen on tarpeettomasti hidastanut ja monimutkaistanut luvanhakuprosessia. Mitään perusteita sille, että se olisi vähentänyt jo työmarkkinoilla olevan työvoiman työmarkkina-aseman heikentymistä, ei ole nähtävissä.
Väitteet siitä, että saatavuusharkinnan poistaminen lisäisi ihmiskauppaa ja harmaata taloutta, ovat kummallisia. Mitään perustetta tälle ei ole esitetty. Nykyisen lain sisältämien erilaisten erityistapausten, joissa tarveharkintaa ei tarvitse tehdä, myötä tarveharkinta suoritetaan ylipäätään enää noin 25-30 % työlupapäätöksistä. Erityistapaukset koskevat lähinnä korkeakoulutettuja aloja tai yritysten yli- ja keskijohtoa, mikä johtaa epäoikeudenmukaiseen työmarkkinoiden jakautumiseen. Tarveharkinta aiheuttaa merkittävää byrokratiaa nimenomaan aloille, joille on ennestään vaikeaa löytää työvoimaa.
Yleistä: työperäinen maahanmuutto
Jotkut ajattelevat, että ulkomaalaisten työntekijöiden läsnäolo Suomen työmarkkinoilla johtaa työehtojen heikkenemiseen. Tämä on äärimmäisen abstrakti yleistys ja yksinkertaisesti väärä käsitys. Työehtojen ja palkkojen heikkenemiseen johtaa sellaisten erottelujen tekeminen, jotka asettavat eri työntekijät eriarvoiseen asemaan ja siten tekevät mahdolliseksi työehtojen polkemisen. Puheet ulkomaalaisten ja suomalaisten työntekijöiden asettamisesta vastakkain nimenomaan vahvistavat näitä erotteluja ja siten heikentävät kaikkien työntekijöiden työmarkkina-asemaa. Yritysvalvonnan puute on todellinen, johon tulee puuttua jo epäreilun kilpailuedun takia.
Kannanotoissa, jotka vastustavat tarveharkinnan poistamista, pohditaan esimerkiksi talouskriisin aiheuttamaa työttömyyden lisääntymistä. Talouskriisi ei kuitenkaan ainakaan vielä ole ajanut suomalaisia hakemaan aktiivisesti työtä esimerkiksi siivousalalta, joten talouskriisin ei voi nähdä vaikuttaneen kuin osaan aloista. Ylipäätään maahanmuuttajatyövoima ei sen enempää ”heikennä suomalaisten työehtoja” kuin ”vie työpaikkojakaan”, sillä hierarkkisesti jakautuneilla työmarkkinoilla maahanmuuttajat työllistyvät juuri aloille, joilla vallitsee nykyisellään työvoimapula.
Myös sosialidemokraatit (Jukka Gustafsson, Esa Lahtela ja Katja Taimela) jättivät hallituksen esitykseen työ- ja tasa-arvovaliokunnassa eriävän mielipiteen. Tässä mielipiteessä ollaan huolissaan, että Suomeen luodaan kahdet työmarkkinat, joilla ulkomaalaisia työntekijöitä käytetään ”häikäilemättä hyväksi”. Vapaa liikkuvuus –verkoston tulkinta on päinvastainen, kuten edellä on todettu. Kahden kerroksen väkeä on jo olemassa.
Ulkomaalaisen työvoiman, jolla on lähtökohtaisesti heikompi asemaa puolustaa itseään, syyllistäminen ei voi olla oikea keino lisätä työmarkkinoiden oikeudenmukaisuutta. Suomalaisten työläisten etuja ei puolusteta uskottavasti osoittelemalla toisten maiden työntekijöiden olevan ongelman ydin. Ongelman ydin ovat työnantajat ja heidän mahdollisuutensa riistää mistä tahansa kotoisin olevaa työvoimaa. Tämä paranee ainoastaan antamalla myös ulkomaalaiselle työntekijälle mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, lisäämällä valvontaa tuntuvasti ja ammattiyhdistysliikkeen tehokkaalla edunvalvontatyöllä..
