Ulkomaalaisvirastosta maahanmuuttovirasto
1.1.2008
Ulkomaalaisvirasto muuttui vuoden vaihteessa Maahanmuuttovirastoksi. Maahanmuuttovirasto uusine logoineen ja nettisvuineen lupaa olla ”edeltäjäänsä palvelevampi, avoimempi ja aktiivisempi yhteiskunnallinen toimija”. Vaikka virastojen nimet ja ministerit vaihtuvat, Suomen maahanmuuttohallinnon siirtolaisvihamielinen linja säilyy.
Maahanmuuttovirasto myöntää oleskelulupia ulkomaalaisille, kuten opiskelijoille, työntekijöille, elinkeinonharjoittajille, paluumuuttajille ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten perheenjäsenille sekä käsittelee turvapaikkahakemukset, myöntää muukalaispasseja ja pakolaisen matkustusasiakirjoja. Viraston vallassa on myös päättää käännyttämisestä ja karkottamisesta sekä vastata kansalaisuushakemuksista.
Maahanmuuttovirasto väittää jatkuvasti soveltavansa ulkomaalaislakia ja olevansa neutraali toimija. Viraston käsissä ulkomaalaislain pykälistä tulee kuitenkin taktisia välineitä, joilla siirtolaiset asetetaan oikeudettomaan asemaan. Ulkomaalaislaissa ei ole pykälää, joka erikseen määräisi löytämään aina hakijan edun kannalta pahimman mahdollisen vaihtoehdon. Vai miltä kuulostaa: maailman pahimmilta kriisialueilta paenneille myönnetään ainoastaan tilapäisiä lupia ilman perusoikeuksia; vuosia Suomessa asunut ja työskennellyt turvapaikanhakija käännytetään; lapsiperhe joutuu piileskelemään karkotuksen välttämiseksi; nuoren opiskelijan lupa hylätään, koska hänen ”tarkoituksenaan epäillään olevan maahantulosäännösten kiertäminen”; poikaystävä karkotetaan tuhansien kilometrien päähän; alaikäinen turvapaikanhakija päätyy käännytyksen jälkeen poliisin hakattavaksi ja kadulle…
Maahanmuuttovirasto väittää käsittelevänsä kaikki tapaukset yksilöllisesti ja yksilön tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioon ottaen. Jokainen UVIn päätöksiä lukenut tietää kuitenkin niiden tarkoitushakuisuuden ja heikon tutkinnan. Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, vaikka viraston virkamiehet ovatkin julkisesti ilmaisseet niin sanotun pelotevaikutuksen, johon tiukalla linjalla pyritään. Lähes mikä tahansa tuntuu kääntyvän hakijaa vastaan: vainoa paenneen iranilaisen kristityn hakemus hylättiin, koska ulkomaalaisviraston mukaan miehen vakaumus ei ollut niin vahva, että hän olisi valmis kohtaaman marttyyrikuoleman.
Siirtolaisten kokemukset eivät kuitenkaan kerro siitä, että mielivallan syy olisi pelkästään riittämättömissä menettelyissä tai huonosti tehdyissä päätöksissä. Salailu, säilöönoton ja karkottamisen aina läsnä oleva mahdollisuus, ulkomaalaisten oikeusturvan näennäisyys sekä turvallisuusuhka- ja väärinkäyttöpykälien rei’ittämä ulkomaalaislaki luovat rakenteen, jonka suojissa Maahanmuuttoviraston toimintatapaan on miltei mahdotonta puuttua.
Maahanmuuttoviraston päätöksentekojärjestelmä käytäntöineen tuottaa epävarmuutta ja pelkoa. Epävarmuutta, koska ihmisen kohtalo on riippuvaista virkamiehen yksittäisestä päätöksestä, jonka tekijä on olemattoman oikeusturvan takia käytännössä suvereeni. Pelkoa, koska oleskelulupapäätöksen panoksena ei ole vain jokin tietty elämänalue, vaan koko elämä.
Tällä hetkellä siirtolaiset ovat saamiensa päätöstensä kanssa yksin. Heillä on toki avustajansa, mutta kohdatut ongelmat, käsittämättömät päätökset ja niiden aiheuttama kärsimys jäävät nyt pimentoon ja yksityisyyteen. Vastaanottojärjestelmä säilöönottokeskuksineen ja juridisen prosessin luonne tekevät yhteisen toiminnan siirtolaisten kanssa mahdollisimman vaikeaksi. Meidän kaikkien, jotka olemme tunteneet siirtolaiskontrollin seuraukset nahoissamme tai seuranneet sen toimintaa lähietäisyydeltä, on rikottava nämä eristämisen tekniikat jakamalla tietoa ja kokemuksia..
