12.9.2007

Säilöönotettujen kommentteja Metsälästä

12.9.2007

Säilöönotto on siirtolaiskontrollin muoto, jossa ihmisiä ei suljeta kokonaan ulos yhteiskunnasta – he ovat sen rajojen sisäpuolella ja sen hallinnollisten toimenpiteiden keskeisiä kohteita – mutta heidät pyritään sulkemaan kaiken poliittisen osallisuuden ja toimimismahdollisuuksien ulkopuolelle. Jos julkinen näkyvyys on nykyään olennainen poliittisen osallisuuden muoto, on keskeistä kontrolloimisen kannalta tehdä säilöönotetut ja säilöönoton prosessi näkymättömiksi.

metsala

Säilöönotto on siirtolaiskontrollin muoto, jossa ihmisiä ei suljeta kokonaan ulos yhteiskunnasta – he ovat sen rajojen sisäpuolella ja sen hallinnollisten toimenpiteiden keskeisiä kohteita – mutta heidät pyritään sulkemaan kaiken poliittisen osallisuuden ja toimimismahdollisuuksien ulkopuolelle. Jos julkinen näkyvyys on nykyään olennainen poliittisen osallisuuden muoto, on keskeistä kontrolloimisen kannalta tehdä säilöönotetut ja säilöönoton prosessi näkymättömiksi.

Salailu ja tiedon pimittäminen on olennainen osa säilöönottolaitoksen toimintaa. Ainoastaan silloin, kun säilöönoton laajuudesta, jokapäiväisyydestä ja siihen liittyvistä ihmisoikeuksia loukkaavista käytännöistä ei puhuta, säilöönottokeskukset voivat toimia rauhassa sillä tavoin kuin toimivat. Viranomaisten mielivallasta on vaiettava, säilöönottokeskusten oloista on vaiettava, on vaiettava säilössä tapahtuvista jokapäiväisistä konflikteista ja säilöönottoon kohdistuvasta vastarinnasta.

Sen vuoksi keskeistä laitoksen tehokkaan toiminnan kannalta on, että tietoa ulkomaailmaan ei laitoksen käytännöistä, siellä olevien ihmisten tilanteista eikä erilaisista konflikteista sen sisällä tule. Tämän vuoksi pidämme tärkeänä, että saimme Metsälän säilöönottokeskuksella 8.9. järjestetyn mielenosoituksen yhteydessä keskusteltua sisällä olevien ihmisten kanssa edes hieman, vaikkakin katkonaisesti, vaillinaisesti ja vain vähän aikaa parvekkeen ristikoiden läpi. Seuraavassa joitakin asioita, joita säilöönotetut kertoivat, mutta joista julkisessa ulkomaalaispolitiikkaa koskevassa keskustelussa ei muuten kerrota mitään.

Esimerkiksi jatkuvista itsemurhayrityksistä ei kerrota. Mielenosoitusta edeltäneellä viikolla laitoksessa oli tehty ainakin kaksi itsemurhayritystä, molemmat avoimesti lasten silmien edessä. Tämä ei toki ole mikään ihme säilöönotettujen tilanteen huomioon ottaen: kaikki kertoivat olevansa psyykkisesti täysin romahtaneita sekä laitoselämän ankeuden että tietenkin tulevan kohtalon täydellisen epävarmuuden vuoksi.

Tulkin avustuksella keskustelimme neljän parvekkeella olleen miehen kanssa. Yksi heistä oli Irakin kurdi, toinen Syyrian kurdi, kolmas algerialainen ja neljäs somalialainen.

Heidän mukaansa monet ovat olleet suljettuina laitokseen jopa kolme kuukautta. Kontaktit ulkomaailmaan ovat lähes olemattomia. Edes asianajajat eivät käy säilöönotettujen luona: meille kerrottiin, että yleensä he tapaavat asianajajansa vain kuulusteluissa tai oikeuskäsittelyissä. Tällöinkään asianajajista ei tosin käytännössä ole mitään apua: valtion< määräämiä asianajajia eivät turvapaikanhakijoiden tilanteet tai varsinkaan omat näkökulmat kiinnosta, vaan he ajavat vain valtion asiaa.

Irakin kurdialueelta kotoisin oleva mies kertoi olleensa ennen Suomeen tuloaan Kreikassa vankilassa kuukauden ja 20 päivää. Täällä hän joutui välittömästi Metsälään. Mitään eroa kahden vankilan välillä hän ei sanojensa mukaan ole huomannut: kreikkalainen rikollisvankila ja suomalainen ulkomaalaisvankila ovat siis olojensa puolesta jokseenkin samanlaisia laitoksia. Metsälässä hän oli keskusteluumme mennessä ollut 22 päivää.

Algerialainen oli tullut Suomeen hakemaan turvapaikkaa, mutta joutunut sen sijaan säilöönottokeskukseen. Keskustellessamme hän oli viettänyt laitoksessa 24 päivää.

Kaikkien ainoa toive oli vapaus: päästä ulos mahdollisimman nopeasti.

Myöhemmin keskustelimme lyhyesti parvekkeelle tulleiden iranilaisen ja venäläisen miehen kanssa. Iranilainen oli tullut Suomeen Venäjän kautta ja oli säilössä ilmeisesti matkareitin epäselvyyden vuoksi. Vietettyään säilössä useita viikkoja molemmat valittivat erityisesti laitoksessa olemisen kammottavaa tylsyyttä, joka vastaa täysin eristyksissä olemista. Päivästä toiseen ei voi tehdä mitään eikä vierailijoita käy koskaan, paitsi joitakin hyväntekeväisyysjärjestöjen edustajia viikonloppuisin.

Kaikki säilöönotetut, joiden kanssa keskustelimme, olivat äärimmäisen kiitollisia mielenosoituksen järjestämisestä ja heitä kohtaan osoitetusta tuesta. Kaikki korostivat, että heidän ainoa toiveensa on vapautua mahdollisimman nopeasti.

Niinpä on turha puhua inhimillisemmästä säilöönotosta. Säilöönotto sinänsä on läpeensä epäinhimillinen käytäntö. Ainoa vaatimus, jonka voimme esittää, on kaikkien säilöönottokeskusten sulkeminen välittömästi.

Jokainen säilöönotto on rikos. Jokainen pako säilöönottokeskuksesta on oikeutettu!.